Ford Fiesta

By Juha

Cinema-Theatre-Mask-icon

KESKI-UUDENMAAN TEATTERI

Ohjaus: Lija Fischer
Tekstit: Juha Hurme ja työryhmä
Konsepti: Jari Hämäläinen
Esitysdramaturgia: Lija Fischer
Koreografiat: Jari Hämäläinen ja Elina Varjomäki
Musiikki: Lauri Hongisto
Graafinen suunnittelu: Kalle Tahkolahti
Valokuvat ja teaser: Kapina Productions
Näyttämöllä: Elina Varjomäki, Jari Hämäläinen ja Lauri Hongisto
Traileri:youtube

www.kut.fi

Näin esityksen kutsuvieraslipulla. Kiitos KUT.

”Fiesta on lopussa. Parisuhde on väljähtynyt ja arkinen kuin vanha Foordi. Pistetäänkö se pakettiin vai vieläkö siitä saataisiin liikkuva peli? Ja mitä yhteistä on rakkaudella ja jakohihnalla? Kun ne antavat periksi, edessä on iso remontti.”

Tanssiteatteriteos Ford Fiesta on liikkeen, musiikin ja saksalaisen autoteknologian huippuunsa viritetty fuusio, jossa punnitaan suhteiden ja autojen kestävyys.

”Ford Fiesta. Das Auto mit dem Happy-End.””

~Keski-Uudenmaan Teatteri~

Autot ovat intohimojen kohde. Ne myös kulkevat mukanamme, kuljettavat meitä läpi muuttuvien elämäntilanteiden ja vaihtuvat tarpeidemme mukaan. Siksi auto on hyvä vertauskuva elämälle ja rakkaudelle. Tähän lopputulokseen on tullut myös Juha Hurme, jonka tekstiin pohjautuen työryhmä näyttää meille pieniä hetkiä elämästä tanssin, musiikin ja Ford Fiestan avulla.

Auto hajoaa tielle ja parisuhde on kriisissä. Miten tähän on tultu ja ennenkaikkea miten tästä pitäisi jatkaa. Tarinaa lähdetään keräämään kasaan lapsuuden muistoista kulkien läpi nuoruuden epävarmuuden kohti nykyhetkeä. Matkassa on aina tavalla tai toisella auto. Jopa niin, että seksikumppaneita käsitellään vertauskuvallisesti omistettujen autojen määrällä kuvaillen millaisia kokemuksia ja muistoja niistä on jäänyt. Välillä sukupuoliroolit, jos vuonna 2018 näin voi sanoa, käännetään nokkelasti ympäri.

En ole mikään varsinainen tanssitaiteen ystävä. Pakolliset Pähkinänsärkijä ja Joutsenlampi on baletissa nähty, mutta esim. tv-kanava vaihtuu nopeasti toisaalle, kun Tanssii tähtien kanssa ruutuun välähtää. Siksi olinkin yllättynyt, että paritanssi olisi ollut tämän teoksen ehdoton voima. Valitetavasti nimenomaan olisi ollut, sillä niitä sykähdyttäviä hetkiä joissa Elina Varjomäki ja Jari Hämäläinen kietoutuivat toisiinsa rytmin vietäväksi, Lauri Hongiston akustisella kitaralla soittaman musiikin tahtiin, oli aivan liian vähän. Sääli. Pidin myös Stompmaisista kohdista, joissa Ford taipui rytmisoittimeksi. Mutta näiden lisäksi jäljelle jäi vain epämääräisiä auton ympärille kiedottuja hetkiä ilman kunnon lähtökohtaa tai määränpäätä.

Jorma Uotinen saattaisi sanoa “ei huono”, mutta minä joudun toteamaan esityksen olevan…

arvostelu_huono

Aina eturivissä arvio: EI MINUN MAKUUN