KOUVOLAN TEATTERI
www.kouvolanteatteri.fi
Teoksen esittely
Käsikirjoitus: Marc Camoletti
Sovitus: Robert Hawdon
Suomennos: Pentti Kotkaniemi
Ohjaus: Jukka Keinonen
Skenografia: Sanna Halme
Valosuunnittelu: Esa Kurri
Äänisuunnittelu: Antti Helineva
Maskeeraussuunnittelu: Janika Rikkola
Näyttömöllä: Veli-Matti Karèn, Satu Taalikainen, Johanna Heimonen, Satu Lemola, Raimo Räty, Markus Waara
Ensi-ilta: 03.11.2023
Kesto: n. 2 h 15 min (sis. väliajan)
Kuvat: TAVATON media
Näin esityksen kutsuvieraslipulla. Kiitos Kouvolan teatteri!
+++
(Teksti on transkriptio videostani)
Bernard on onnellinen mies. Hänen rakas vaimonsa Jacq on lähtemässä viikonlopuksi äitinsä luokse ja Bernardille on luvassa rauhallinen viikonloppu yksin omien harrastustensa kanssa. Tai ei ehkä ihan yksin, sillä hänen harrastuksiinsa kuuluu tällä hetkellä nuori rakastajatar Brigitte, jonka hän on kutsunut piristämään yksinäistä viikonloppuaan. Järjestelyt on tehty viimeisen päälle. Jopa pitopalvelun järjestämä kokki hoitaa muonituksen, jotta rakastavaiset voivat keskittyä vain ja ainoastaan toisiinsa.
Pahaksi onneksi vaimo vastaa juuri ennen lähtöään pitopalvelulta tulevaan vahvistussoittoon
ja Bernard joutuu selitykseksi keksimään kutsuneensa kylään vanhan ystävänsä Robertin. Tämän kuultuaan Jacq ei haluakaan enää lähteä äitinsä luokse, vaan jäädä viettämään viikonloppua Bernardin ja Robertin seuraksi, sillä Jacqilla puolestaan on salasuhde Robertin kanssa.
Tämä pistää kaikki suunnitelmat uusiksi ja lopputuloksena viikonloppua onkin yht’äkkiä viettämässä isompi nippu ihmisiä, joista osa on oikeita salarakkaita ja toiset valesalarakkaita. Yhä tiukemmalle kiristyvän valheiden verkon panoksena on kaikilla jotain. Niin viralliset kuin salasuhteetkin. Kuka lopulta saa kenet ja miten tästä kaikesta selvitään ehjin nahoin on katsojalle hersyvän hauskaa katsottavaa.
Marc Camolettin käsikirjoitus on suorastaan nerokas. Farsseissa on aivan liian usein ihmisiä, jotka työntävät nokkaansa asioihin, jotka eivät heille oikeastaan kuuluu tai tunkevat paikalle yhä uudestaan ja uudestaan eivätkä suostu poistumaan. Heidän käytöksensä on kieltämättä hauskaa, mutta usein myös ärsyttävää ja epäuskottavaa. Monta kertaa joutuu myös ihmettelemään, miksei tietyissä tilanteissa päähenkilö vain kerro totuutta, sillä se olisi paljon helpompaa kuin selitysten keksiminen eikä lopulta edes aiheuttaisi kohtuutonta haittaa.
Älä pukeudu päivälliselle on toista maata. Se on kirjoitettu sen verran nokkelasti, että vaikka tässä on muiden farssien tavoin ihan samalla tavalla iso nippu valkoisia valheita ja yhä uskomattomampia selityksiä kerääntyy toinen toisensa perään, niin kaikki on omalla hullulla tavalla loogista. Jokaisella hahmolla on paljon menetettävää ja saavutettavaa, jolloin ensimmäisen valheen jälkeen ei paluuta enää oikein ole, joten kierroksia on vain lisättävä ja tarinaa jatkettava yhä monimutkaisempaan solmuun toivoen jostain löytyvän lopulta se uloskäynti itsensä kannalta onnelliseen loppuun.
Lisäksi, joidenkin toisten teattereiden versioista poiketen, Kouvolan teatteri oli onneksi pitäytynyt käsikirjoituksen mukaisessa lankapuhelinajassa, joka osaltaan piti uskottavuutta pystyssä. Tuskin edes avioparit tällä tavalla vastailisivat toistensa kännyköihin saaden itselleen informaatiota, joka ei heidän korviinsa olisi kuulunut. Tai salaisten viestien lähettäminen toisille tekstareina tai pikaviesteinä on nykyään sen verran helppoa jolloin koko tarinalta vähän putoaisi pohja.
Komedia ja varsinkin farssi on rytmityksen taidetta ja vaikea laji toimiakseen hyvin. Ei riitä,
että käsikirjoitus on hyvä, myös ohjaajan pitää löytää oikeat ratkaisut lavalle tapahtumaan juuri oikeaan aikaan. Ja vielä kaikkien näyttelijöiden onnistua soittamaan siinä sovitussa sinfoniassa. Vaikkakin paremminkin kakofonia on farsseissa, ainakin hetkellisesti, se tavoiteltu tila. Ja tästä on ohjaaja Jukka Keinonen pitänyt huolen. Kaikki tapahtuu just eikä melkein. Alun tilanneselvityksen jälkeen vauhti kiihtyy tasaisesti koko ajan eikä katsojien naurulihaksille anneta armoa.
Eikä näyttelijöistäkään löydy heikkoa lenkkiä. He voivat huoletta heittäytyä sen varaan,
että kaveri vierellä hoitaa oman ruutunsa. Kaiken tämän hullunmyllyn keskelle yllättäen joutuvaa kokkia esittävä Johanna Heimonen varastaa yleisöltä parhaat naurut kerta toisensa jälkeen. Hän oli kertakaikkiaan hulvaton käytännössä aina lavalla ollessaan! Suhteidensa kulisseja epätoivoisesti ylläpitävät miehet Veli-Matti Karen ja Markus Waara hallitsivat fyysisen komedian. Heidän esiintyminen oli hienon ilmeikästä menemättä silti ylinäyttelemisen puolelle.
Myös parempia puoliskoja esittäneet Satu Taalikainen ja Satu Lemola olivat hyviä, mutta eivät päässeet aivan muiden tavoin revittelemään rooleissaan, vaan olivat enemmän miesten kehittelemien tarinoiden seuraajia kuin kovin aktiivisia osapuolia. Vaikka hekin toki omat tähtihetkensä saavat. Varsinkin aviovaimo Jacqin osaksi tuntui jäävän olla se farssiin kuuluva pääasiallinen epäilijä, jolle näitä kaikkia valheita kehitetään, vaikka hänellä itselläänkin oli lusikka hyvin vahvasti sopassa mukana.
Älä pukeudu päivälliselle kuuluu heittämällä minun Top 3 suosikkifarsseihini. Eikä Kouvolan teatterin versio rankingia ainakaan alaspäin tuonut. Tälle uskaltaa jo antaa naurutakuun. Menkää ihmeessä katsomaan.
