&
www.espoonteatteri.fi
Teoksen esittely
Esityskonsepti: Anna-Mari Kähärä, Susanna Haavisto, Satu Rasila
Teksti ja ohjaus: Satu Rasila
Laulujen sanat ja ‘Mustaa valoo’-monologit: Susanna Haavisto
Sävellykset, kapelimestari ja piano: Anna-Mari Kähärä
Basso ja lyömäsoittimet: Sara Puljula
Visualisointi: Tuomas Lampinen
Valosuunnittelu: Jarmo Esko
Äänisuunnittelu: Eero Auvinen
Naamiointi: Petriina Suomela
Koreografi: Sonya Lindfors
Koreografin assistentti: Janina Salmela
Näyttömöllä: Eija Ahvo, Anna Victoria Eriksson, Susanna Haavisto, Pauliina Saarinen, Anna-Sofia Tuominen
Tuotanto: Turun kaupinginteatterin vierailu yhteistyössä &:n kanssa
Ensi-ilta: 01.11.2023
Kesto: n. 2 h 45 min (sis. väliajan)
Kuvat: Tanja Ahola
Näin esityksen kutsuvieraslipulla. Kiitos &!
+++
(Teksti on transkriptio videostani)
En ole varmaan koskaan ollut näin naisvaltaisessa yleisössä, kuin mitä Espoon illassa Kysy siskoilta näytelmää katsoessa. Paikalla olleet miehet pystyi todennäköisesti laskemaan kahden käden sormilla. Joten nyt minun epäkiitollinen tehtävä on mansplainata tämä teille kaikille.
Kysy siskoilta on siis näytelmä naisten hormoonitoiminnoista. Ja miten ne vaikuttavat naisen elämään ja arkeen. Tarinoita siitä kuuluisasta elävästä elämästä. Illan aikana ehditään käsittelemään kuukautisvaivat, ulkonäköpaineet, itsetunto-ongelmat, raskaudet ja keskenmenot, äitiys, parisuhteen haasteet, vanheneminen ja paljon paljon muuta.
Periaatteessa esitys kertoo siis kaikesta siitä,
millaista on olla nainen.
Kautta historian naisia on kummeksittu, vähätelty, naurettu tai pidetty ihan suoraan mielenvikaisina heidän ihan luonnollisen hormoonitoimintansa vuoksi. Ja vielä tänä päivänäkin se tuntuu olevan jonkinlainen tabu jopa naisten itsensä keskuudessa. Varsinkin nuorempana.
Koko näytelmä saikin alkunsa käsikirjoittaja / ohjaaja Satu Rasilan kysellessä Facebookissa hyviä kirjavinkkejä vaihdevuosista.
Yhtään kirjavinkkiä hän ei saanut.
Sen sijaan hän sai satoja yhteydenottoja naisilta, jotka kertoivat hänelle omia kokemuksiaan ja vinkkejään. Näiden perusteella Rasila sitten kokosi yhteen Kysy siskoilta näytelmän. Tarinoita naisilta naisille. Siskoilta siskoille. Ja myös miehille.
Mukaan hän sai Anna-Mari Kähärän säveltämään kolmetoista uutta kappaletta, jotka olivat juurevaa bluesia ripauksella jazzia ja poppia. Suuri osa musikaaleista menee minulla sillä tavalla korvasta sisään ja toisesta ulos, että kotimatkalla en pystyisi hyräilemään ainuttakaan kuulemaani kappaletta. Kähärän sävellyksistä sen sijaan useampikin on pyörinyt päässäni nyt jo monta päivää putkeen.
Susanna Haavisto on kirjoittanut laulujen erinomaiset tekstit sekä hienon naisen raivoa käsittelevän pitkän monologi/laulu kokonaisuuden Mustaa valoa. Lavalla näitä tulkitsivat Kähärän ja Haaviston lisäksi Eija Ahvo, Anna Victoria Eriksson, Pauliina Saarinen, Anna-Sofia Tuominen sekä Sara Puljula.
Kokonaisuus oli kaikilta osa-alueiltaan hieno. Välillä esitys edes tuntunut käsikirjoitetulta näytelmältä,
vaan enemmänkin siltä kuin lavalla olleet naiset vain jutustelivat rennosti ja kertoivat oman elämänsä tarinoita. Ihan vaan tällei intiimisti pienessä piirissä ja kaveriporukalla meidän kesken.
Tai että olisin ollut kuuntelemassa hyvää keikkaa.
Tai stand uppia.
Käsikirjoittaja Rasila tosin haastattelussa on todennut, että stand upissa naisia ja heidän hormoonitoimintojaan on käsitelty perinteisesti aivan liian pilkalliseen sävyyn. Hän halusi kertoa niistä kaunistelematta ja nauraen, mutta tekemättä niistä vitsiä. Ei naureta ilkeästi, vaan vapauttavasti. Ja siinä hän on minusta onnistunut.
Naurun lomassa käsitellään noloja asioita, tärkeitä asioita kuin myös hyvin traagisia ja koskettavia asioita. Kaikki nämä ovat osa naisten elämää. Kaikki eivät luonnollisestikaan ole kaikkien naisten elämää. Jotkut esimerkiksi ovat äitejä, toiset eivät sellaisiksi pääse tai halua. Mutta kaikki tarinat ovat kuitenkin lämpimästi kerrotuja.
Tämä oli ihan omanlaisensa elämys, jota on vaikea laittaa mihinkään tiettyyn kategoriaan. Mutta tärkeintä on, että paino on sanalla elämys.
Pieni kritiikki minulta lähtee siihen, että vaikka näytelmä oli tehty hyvällä ja positiivisella energialla,
minulle jäi sellainen pohjavire, että hormoonien vuoksi naisen elämä tuntuu olevan yhtä kärsimystä kehdosta hautaan. Sillä lähes kaikki kertomukset kuulostivat ainakin minun miehiseen korvaan negatiivisilta.
Yleisö kuitenkin syttyi esitykselle täysin rinnoin. Koko esityksen ajan salin valtasi remakat naurut
ja pienet vieruskaverille kuiskatut välikommentit, että se on just näin. Ja olin aistivinani lähelläni istuvista vanhemmista leideistä, joilla löytyy siis kokemusta paljon nuorempia kanssasisariaan enemmän, hymisevän hyväksyvästi vielä vähän muita enemmän.
Väliajalla jo kuului lämpiössä todella iloinen pulina, kun vähän naiset vaihtoivat omia tuntemuksiaan ja kokemuksiaan. Eli jos näytelmän tarkoitus oli lisätä avointa keskustelua ja vähentää stigmaa asian ympärillä, niin jo tämän pienen otannan perusteella voin sanoa sen toimineen.
Ennen esitystä olleessa tekijöiden haastatteluhetkessä mainittiin heidän saaneen palautteen,
että tämä näytelmä pitäisi olla pakollisena kurssina kaikissa lukioissa. Ja olen kyllä asiasta täysin samaa mieltä. Kuivan oppikirjamateriaalin sijaan Kysy siskoilta varmasti vähentäisi paljon enemmän aivan turhaa häpeää ja epätietoisuutta, jota nuoret tytöt asian ympärillä ilmeisesti kokevat. Ja saattaisivat saada jopa ihan uutta itseluottamusta. Eikä tämä tieto hukkaan pojillakaan menisi. Ehkä edes vähän ymmärtäisimme paremmin toisiamme. Ja minusta jonkun kannattaisi ottaa asiasta koppi ja lähteä viemään ulkomaillekin.
Ymmärrän kyllä että näytelmä naisten hormoonitoiminnoista ei välttämättä kuulosta miehille kaikkein houkuttelevimmalta teemalta, mutta jos minä tällaisena rumana keski-ikäisenä äijänköriläänä nautin tästä näin paljon, ja havaitsin ympärilläni olevien naisten nauttivan vielä paljon enemmän, niin ei tämä ole mikään pelkkä naisten juttu.
Moni kommentoija tuntui olevan sitä mieltä, että tämä esitys pitäisi nähdä oman äidin kanssa, kun ei näistä asioista ole tullut juteltua, vaikka olisi kuinka läheiset välit. Mutta kyllä tänne minusta voi, ja ehkä jopa kannattaa, raahata mukanaan myös se, ehkä vähän epäilevästi suhtautuva ja vastaan potkiva, oma aviomies tai poikaystävä.
Ja kaikki muutkin miehet, jotka jossain vaiheessa elämäänsä aikovat, tai joutuvat, naisten kanssa tekemisissä olemaan.
