Kansallisteatteri - Tyttö, joka käveli - Arvostelu - Kuva © Tuomo Manninen

Cinema-Theatre-Mask-icon

KANSALLISTEATTERI

Käsikirjoitus: Michael Baran
Ohjaus: Michael Baran
Visuaalinen suunnittelu:
Kimmo Viskari
Valosuunnittelu: Aslak Sandström
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kristian Ekholm
Naamioinnin suunnittelu: Jari Kettunen
Dramaturgi: Eva Buchwald
Päärooleissa: Aksa Korttila, Pirjo Määttä ja Seela Sella
Kuva: Tuomo Manninen
Ensi-ilta: 14.3.2018
www.kansallisteatteri.fi

“Eret, opettajaksi opiskeleva nuori nainen, on kohdannut vastoinkäymisiä niin harjoittelupaikassa kuin yksityiselämässä. Eräänä kesäiltana tavaksi muodostuneelle kävelylle lähtiessään hän joutuu naapurinsa Edithin polkupyörän töytäisemäksi. Tästä sattuman sanelemasta kohtaamisesta alkaa epäsovinnainen ystävyyssuhde, jonka aikana Eretille vähitellen paljastuu kiehtovia ja hämmentäviä asioita naapuristaan ja tämän elämästä. Kun Edith kuukausia myöhemmin lähtee yllättäen matkalle ja pyytää Eretiä kastelemaan kukat, lankeaa Eretin osaksi odottamaton perintö, joka pakottaa hänet katsomaan syvälle niin menneisyyteen kuin omaan sisimpäänsäkin − ja lähettää hänet matkalle kauas tutusta ja turvallisesta, tuntemattoman vanhan naisen luo.

Michael Baranin uutuusteos on kolmesta toisiinsa limittyvästä monologista muodostuva, nyrjähtäneen dekkarin piirteitä hyödyntävä mutta loppuun saakka salaisuutensa säilyttävä tarina ajan toistuvasta kehästä, yksinäisyydestä ja epätodennäköisistä kohtaamisista, totuudesta ja hyödyllisistä valkoisista valheista, uusista aluista sekä naisesta, joka elää vaikka on kuollut. Kolmea eri sukupolvea edustavien naisten yksityiset elämänkohtalot sulautuvat ja kietoutuvat toisiinsa murheellisina ja kauniina, taustanaan Euroopan viime vuosisadan historian keskeisimmät, synkimmät ja koskettavimmat sivut. Tyttö, joka käveli on myös tutkielma siitä, onko teatteriesityksen keinoin mahdollista käsitellä tapahtumia, jotka kauhujensa käsittämättömyydessä ylittävät paitsi teatterin myös todellisuuden rajat.

Tyttö, joka käveli tuo yhteen suurenmoisen näyttelijäkolmikon, Aksa KorttilanPirjo Määtänja Seela Sellan Willensaunan intiimillä näyttämöllä. Näytelmäkirjailija-ohjaaja Michael Baranin viimeisimpiin töihin kuuluvat esitykset Kuolema Venetsiassa (dramatisointi ja ohjaus) sekä Kangastus 38 (dramatisointi yhteistyössä Mikaela Hasánin kanssa). Näytelmien Aie (2012) ja Aamu (2015) jälkeen Tyttö, joka käveli on Baranin kolmas yhteistyö näyttelijä Seela Sellan kanssa.”

 

~Kansallisteatteri~

 

Tyttö, joka käveli kertoo kolmen eri sukupolvea olevien naisten tarinat, jotka kulkevat rinnakkain, peräkkäin ja limittäin toistensa kanssa. Kaikki he ovat, tai ovat olleet, jotenkin elämässään eksyksissä ja kävelevät. Eivät niinkään päästäkseen jonnekin vaan ettei tarvitsisi pysähtyä. Jokainen heistä kertoo tarinaa omasta näkökulmastaan monologeina, jotka kietoutuvat toisiinsa avautuen vähitellen esityksen aikana kokonaisuudeksi.

Michael Baranin teksti on erinomaisen terävää, tarkkanäköistä ja hyvin kuvailevaa. Monologit soljuvat eteenpäin vaivattomasti ja älykästä huumoria on ripoteltu joukkoon sopivasti. Kun vielä loistavat näyttelijät (Aksa Korttila, Pirjo Määttä ja Seela Sella) loihtivat tekstin eloon, voi itsekin tuntea kävelevänsä naisten rinnalla pitkin Helsingin katuja tai olevansa vieraana heidän kotonaan.

Lavastus kuvasi osaltaan naisten hieman vinksahtaneita elämänkohtaloita seinästä sojottavine kattokruunuineen. Pidin myös piirtoheittimien käyttämisestä osana esitystä. Seela Sella saa appelsiinin kuorimisenkin näyttämään taiteelta. Alussa kuultu Diamonds and Rust johdatteli katsojaa oikeaan suuntaan, mutta musiikki ja äänitehosteet eivät varsinaisesti nousseet suureen rooliin. Tämä oli kuitenkin vahvasti kolmen näyttelijän show, joka olisi voitu esittää vaikka tyhjällä näyttämöllä.

Myöhemmin illalla kun tutkiskelin sisimmässäni näkemääni ja tuntemuksiani, niin tulin siihen tulokseen, että kaikki palaset näytelmässä olivat periaatteessa kohdillaan paitsi katsoja. Olin jotenkin täysin väärässä tunnetilassa nauttiakseni esityksestä sillä hetkellä. Arvosanan annan kuitenkin sen tunteen mukaan, minkä esityksen aikana koin.

 

arvostelupeukku_ok
Aina eturivissä arvio: NO JOO, IHAN JEES