Spiraali

By Juha

TAMPEREEN TEATTERI

Käsikirjoitus ja ohjaus: Marika Vapaavuori
Lavastussuunnittelu: Marjatta Kuivasto
Pukusuunnittelu ja kampaukset: Jonna Lindström
Valosuunnittelu: Mika Hiltunen
Videosuunnittelu: Heikki Järvinen
Koreografia: Miika Riekkinen
Äänisuunnittelu: Jan-Mikael Träskelin
Musiikin suunnittelu ja toteutus: Aleksi Laukkonen (TAMK Musiikki)
Taikakonsultti: Jose Ahonen
Ohjaajan assistentti: Anna Rantanen (TAMK Musiikki)
Orkesteri: Samuel Arola, Allan Castellanos, Aleksi Laukkonen (TAMK Musiikki)
Rooleissa: Ville Majamaa, Jarno Hyökyvaara, Heikki Järvinen
sekä TAMK Musiikin koulutuksen ja Tampereen konservatorion opiskelijat:
Anni Honkanen, Harry Laine, Roosa Lehtinen, Moona Lehtola, Leea Lepistö, Ninni Niemikunnas, Ella Numminen, Iina Nurminen, Samuli Pajunen, Inka Pohjonen, Maria Rantalankila, Meeri Uusi-Äijö
Kuva: Harri Hinkka
Ensi-ilta: 21.2.2019

www.tampereenteatteri.fi

Käteni hikoavat, sydän lyö kiihtyvällä tahdilla ja päässä huimaa. Suuri musta jänis kävelee kohti. Se pysähtyy minun rivin kohdalle ja kääntyy katsomaan rivissä istuvia ihmisiä. Yritän kyyristyä näkymättömiin penkissäni, mutta en ole tuntenut koskaan olevani näin suuri ja näkyvä. Nyt jänis ojentaa käpälässään pitämäänsä pussia rivin päässä istunutta naisihmistä kohti. Nainen laittaa kätensä pussiin ja hämmentää hieman sisältöä. Hetkeä aiemmin seremoniamestari (Ville Majamaa) on kertonut pussissa olevan paikkanumero jokaiselle myydylle istumapaikalle ja käynnissä on lavalle nousevan avustajan arvonta. Sormet ristissä happea haukkoen toivon hiljaa sisälläni “älä nosta minun numeroa, älä nosta minun numeroa”. Lippu nousee pussista ja numero julistetaan kuuluvaan ääneen. En ole silti varma kuulinko edes numeroa veren kohistessa korvissani, mutta aivoni rekisteröivät sen verran, että minun numero se ei ollut. Lihakseni rentoutuvat ja pulssi laskee vähitellen. Seremoniamestari ottaa avustajan vastaan mystisesti, mutta ystävälliseen ja rauhoittavaan sävyyn. Seuraan lavalla tapahtuvaa mentalismia jo suurella mielenkiinnolla, kun yllättäen kauhujen pussi ilmestyy jälleen seremoniamestarin käteen ja vuorossa onkin toisen avustajan arvonta. MITÄ?!? Toinen avustaja? Sydämeni tuntuu riuhtovan itseään irti rinnastani ja silmissä vilkkuu värejä…

Spiraali on mielenkiintoinen sekoitus hypnoosia, magiaa, musiikkiesityksiä ja sirkustemppuja. Tunnelma on kuin menneiden vuosikymmenten varieteessa hienoine pukuineen (Jonna Lindström) ja lavasteineen (Marjatta Kuivasto). Mutta pelkkää showta se ei ole, vaan kaiken seassa kulkee myös ihan oikea juoni. Tarinassa liikutaan toden ja unenomaisen mielikuvituksen rajamailla liikkuen eri ajoissa ja paikoissa. Miksi joidenkin ihmisten kohdalla tuntuu heti tavatessa jotain outoa vetovoimaa tai että olisimme tunteneet toisemme iäisyyden? Olemmeko vanhoja sieluja? Olemmeko me kohdanneet entisisissä elämissä? Onko siellä ehkä tapahtunut jotain merkittävää? Onko menneisyyttä mielekästä edes kaivella?

Tarina on ajatuksena kiehtova, mutta se ei aivan pääse täyteen lentoon. Hahmojen yhteydet ovat hyviä, mutta kaikessa teatraalisuudessaan hahmot itsessään ovat vähän latteita. Tätä ette ole kuulleet minun sanoneen koskaan ennen, mutta itse asiassa olisin poikkeuksellisesti ehkä toivonut juonen kustannuksella jopa vielä enemmän sirkushuveja. Sillä musiikki- / tanssiesitykset olivat mielestäni illan parasta antia. Niissä oli vauhtia ja energiaa, hienoja koreografioita sekä tyylikkäitä sovituksia musiikkikappaleista. Harmikseni veitsenheittokohtauksessa paikkani oli juuri heittäjän selän takana enkä nähnyt kunnolla tapahtumia. Pienenä käytännön vinkkinä; heittäjä voisi liikkua heittojen välissä muutaman metrin sivusuunnassa, niin jotkut eivät jäisi koko numeron ajaksi katvealueelle.

Muutaman ammattinäyttelijän lisäksi suurin osa lavalla olijoista olivat vasta opiskelijoita. Tässä esityksessä he pystyivät heittäytymään moneen erityyliseen taiteenlajiin. Nuorten taitelijoiden uskallusta tehdä jotain poikkeavaa, eikä tyytyä mihinkään tavanomaiseen, täytyy aina arvostaa. He myös suoriutuvat illasta erinomaisesti. Eiväthän he toki kaikissa liemissä keitettyjä täysin valmiita näyttelijöitä olleet, mutta hyvää on lupa odottaa näistä nuorista. Ehkä äänenkäytössä oli havaittavin ero, sillä Majamaan lausumina vuorosanat vain kuulostivat jotenkin uskottavammilta.

En osannut etukäteen odottaa Spiraalilta oikein mitään, mutta siitä huolimatta se ei ollut mitään mitä odotin. Tuo ehkä tiivistää hyvin elämykseni.

Niin ja mainittakoon vielä, että jos se arpa osuu kohdalle, niin ei se ole kuolemaksi tai häpeäksi. Sen pelon takia ei tarvitse esitystä väliin jättää.

Aina eturivissä arvio:
VALLAN MAINIO