Peer Gynt

By Juha

Cinema-Theatre-Mask-icon

RIIHIMÄEN NUORISOTEATTERI

Alkuperäiskäsikirjoitus: Henrik Ibsen
Ohjaus: Juhana Rönnkvist
Ensi-ilta: 13.1.2018
www.rnt.fi

Peer Gynt on tarina elämänpituisesta seikkailusta. Se on täynnä kokemuksia, kohtaamisia ja koettelemuksia. Siinä unelmoidaan, pelätään ja rakastutaan…
Vai onko kaikki sittenkin unta?”
~Riihimäen Nuorisoteatteri~

Tarina aika velikullasta ja melkoisesta jutunkertojasta. Tarina ryysyistä rikkauteen ja takaisin. Tarina onnesta ja sen etsimisestä. Tarina itsekkyydestä ja katumuksesta. Henrik Ibsenin 1867 kirjoittama tarina taipuu moneksi ja sen teemat ovat ajankohtaisia vielä tänäkin päivänä.

Nuori Peer Gynt on koulukiusattu ja viettääkin siksi aikaansa mielummin metsissä juosten ja omissa mielikuvitusriennoissaan kuin koulun penkillä. Isä on juonut itsensä hengiltä ja samalla perheen koko omaisuuden. Äiti joutuu nyt yksin huolehtimaan pojasta, eikä asiaa ainakaan helpota Peerin taipumus keksiä tarinoita ja joutua sen myötä vaikeuksiin. Peerillä sen sijaan on rajaton itseluottamus ja tarinoissaan osaa kaiken ja kaikki on mahdollista. Hänen tavoitteenaan onkin saavuttaa jotain suurta elämässään ja päätyä lopulta koko maailman keisariksi. Tästä alkaa suuri seikkailu, jota ei pysty estämään sen paremmin äiti kuin ikuisesti Peeria rakastava viaton Solveigkaan.

Itsekeskeisyys ja välinpitämättömyys ovat teemat, joita Ibsen on halunnut näytelmässä käsitellä. Peer tavoittelee jotain omasta mielestään suurta välittämättä siitä mitä se aiheuttaa ympärilleen ja välillä itselleenkin. Kunnes lopulta havaitsee kaiken ympäri maailmaa etsimänsä onnen löytyvän kotoa Solveigin muodossa. Mutta onko silloin jo liian myöhäistä? Onko koko elämä valunut hukkaan?

Peer Gynt ei varmastikaan ole helpoimpia esityksiä ohjata ja esittää. Riihimäen Nuorisoteatteri onnistuu tässä kuitenkin ihan kohtuullisesti. Näyttelijöitä lavalla käy kymmenkunta ja eri rooleja heillä on yhteensä useampi kymmentä. Lavan takana käy varmasti välillä melkoinen suihke, kun esiintyjät vaihtavat roolista toiseen. Pääosan esittävä Toivo Yrjöjä on lavalla koko esityksen ajan ja, vaikka vaikuttaa välillä enemmän näyttelevän kuin eläytyvän rooliinsa, hoitaa hän suuren roolinsa kunnialla läpi. Åsen roolista huokuu läpi elämän murheet sekä vaikeudet ja esittäjä tekee hyvän roolin huolehtivana ja poikaansa aina puolustavana äitinä. Solveig jää katsojalle hieman etäiseksi, kun hänen koko tehtävänsä on vain vaikuttaa eteeriseltä ja vannoa ikuista rakkauttaan Peerille. Muut hahmot eivät nouse erityisesti esiin tai mieleenpainuviksi.

Alkuperäiseen näytelmään Edvard Grieg sävelsi loistavan musiikin ja sitä käytetään tässäkin versiossa, mutta siihen ei olla lukkiuduttu. Musiikkia on modernisoitu melko tarkkaan sadalla vuodella, sillä esitys käynnistyy hypnoottisella valoshowlla Zed Zeppelinin Immigrant Songin tahtiin ja matkan varrella tarjoillaan muitakin 60-70-luvun hittejä. Valaistuksella ei kikkailla liikaa, mutta niitä käytetään ajoittain onnistuneesti tunnelman luomiseen. Varsinkin loppupuolen punaisessa värimaailmassa käyty keskustelu oudon matkustajan kanssa on tyylikäs.

hyva

Aina eturivissä arvio: HYVÄÄ VIIHDYKETTÄ