KOUVOLAN TEATTERI
Käsikirjoitus: Anni Blomqvist
Dramatisointi: Jussi Helminen
Sävellys: Matti Puurtinen
Ohjaus: Tiina Luhtaniemi
Koreografia: Riikka Puumalainen
Lavastus: Juho Lindström
Puvustus: Leila Kosonen
Maskeeraus: Satu Linerva
Valot: Mia Jalerva
Ääni: Antti Helineva, Kari Mitikka
Valokuvat: Elisa Sola
Kapelimestari: Iikka Kahri
Orkesteri: Emma Haikala, Simo Helkala, Jari Kankare, Sami Laakso, Harri Ruotjoki, Harri Suikkanen
Rooleissa: Satu Lemola, Annina Rubinstein, Sami Kosola, Johalla Heimonen, Tommi Kekarainen, Panu Poutanen, Raimo Räty, Satu Taalikainen, Markus Waara, Tiina Winter, Netta Herranen, Minna Sipinen, Ari Teräväinen, Nico Garcia / Patrik Malin
Ensi-ilta: 10.09.2022
Kesto: n. 2 h 45 min (sis. väliajan)
www.kouvolanteatteri.fi
Teoksen esittely
Näin esityksen kutsuvieraslipulla. Kiitos Kouvolan Teatteri!
+++
Myrskyluodon Maija on varmaan jossain määrin tuttu lähes jokaiselle suomalaiselle. Mikäli varsinaisesti ei olisi teosta missään muodossa kohdannutkaan, niin nähintään nimi on tuttu ja ehkä myös Lasse Mårtensonin klassisset sävelet, vaikkei niitä edes osaisi yhdistää teokseen. Mårtensonin musiikkia ei tässä versiossa tosin kuulla, vaan sävellystyöstä on vastannut Matti Puurtinen. Ja vaikka omassa päässäni Mårtensonia ei voi erottaa Myrskyluodon Maijasta, niin pidän todella paljon myös Puurtisen sävellyksistä.
Tarinahan alkaa 1800 luvun puolivälin tienoilta Ahvenanmaan saaristosta. Nuori Maija (Satu Lemola) naitetaan Jannelle (Sami Kosola) ja he muuttavat kauas merelle ulkosaariston Myrskyluodolle. Vaikka alkuun Maija ei osaa edes sytyttää tulta kahvipannun alle, hänen pitää nopeasti oppia mitä vaaditaan kalastajan vaimona olemiselta ja kodin ylläpitämiseltä, sillä luodolla ei asu ketään muuta ja apu on kaukana, joskus jopa tavoittamattomissa, mikäli meri on häijyllä päällä tai vuodenaika pahimmillaan. Elämä on karua ja kovaa, mutta sen vastapainoksi Jannella ja Maijalla löytyy toisiaan kohtaan suurta rakkautta ja pienistä asioista osataan iloita. Merellä eletään meren ja luonnon ehdoilla ja samalla niitä kunnioittaen. Syntymä ja kuolema tulevat monilla tavoin tutuiksi ja lähtemättömäksi osaksi elämää.
Vaikka tarina on monin paikoin melko synkkä, niin Kouvolan teatterin versio tuntui jotenkin pehmeämmältä ja miellyttävämmältä katsoa kuin moni muu. En tiedä, onko tämä ollut tietoinen valinta vai onko lopputulos vain muotoutunut tällaiseksi, mutta minä pidin näkemästäni ja sen herättämistä tuntemuksista. Ainoa pieni miinus tästä tulee itse Maijan hahmoon, sillä siitä hieman jäi kontrastia pois. Lemola tuo kyllä hienosti hahmon lavalle ja varsinkin nuoressa Maijassa on hienovaraista haurautta, epävarmuutta ja hermostuneisuutta. Mutta kaaren toisessa päässä elämän koulimasta Maijasta jää minusta ripaus kovuutta puuttumaan. Suosikkihahmokseni nouseekin Annina Rubinsteinin “haamuna haahuileva” vanha-Maija, josta löytyy kaikki se vuosien kartuttama elämänviisaus ja rauhallisuus. Voi kunpa nuori-Maija vain voisi kuulla hänen viisaita sanojaan, niin monet itkut saattaisivat jäädä itkemättä. Sami Kosolan Jannessa on riittävästi uskottavuutta sekä rakastavaksi perheenisäksi että mieheksi, joka saa talon pystyyn ja nostettua kalat vedestä.
Puurtisen musiikki soi kauniisti läpi esityksen. Välillä voimalla ja uhmalla kuvaillessa kuinka “merellä aina tuulee”, toisaalla taas kun Maija laulaa “anteeksi kun en riitä” se kaivautuu sieluun ja sydämeen. Maijan ja Jannen toisilleen laulamassa häävalssissa oli aitoa rakkautta. Riikka Puumalaisen luomat koreografiat toimivat täydellisesti musiikkiin ja sen teemoihin. Liike on luontevaa, elävää ja täyttää lavan.
Kuin saaristomeri Juho Lindströmin lavastus oli samanaikaisesti yksinkertainen, kaunis mutta myös vivahteikas. Taustalla ollut valtava kaari valoineen ja väreineen oli näyttävä, mutta ei silti dominoinut liikaa lavan tapahtumia vaan oli osana sitä. Kun kaiken tämän yhdistää Leila Kososen tarpeen mukaisesti värikkääseen tai harmaansävyiseen puvustukseen, niin visuaalisuus miellytti silmääni todella paljon.
Joko en muistanutkaan kuinka paljon Myrskyluodon Maijasta pidin tai sitten pidin Kouvolan versiosta tavanomaista enemmän. Tästä jäi kuitenkin lämmin olo sisimpääni.
