JYVÄSKYLÄN TEATTERIYHDISTYS KULISSI
Käsikirjoitus: Thomas Meehan
Musiikki: Charles Strouse
Laulujen tekstit: Martin Charnin
Suomennos: Antti Viitamäki
Ohjaus: Antti Viitamäki, Niina Kupari
Koreografia: Anne Joutsimäki
Laulun ohjaus: Sami Ulmanen
Musiikin ohjaus: Juho Kosonen
Lavastus: Kimmo Fager, Jarkko Happonen, Jussi Niemelä ja Matti Toikkanen
Puvustus: Silke Valkeinen
Maskeeraus ja kampaukset: Tuija Kytölä
Valot: Eemeli Rytkönen
Äänet: Riina Leppiniemi, Aki Niskasaari ja Roope Strengell
Valokuvat: Jaakko Manninen
Muusikot: Emma Romsi, Aimo Hankama, Eemil Kautto, Riku Montonen, Niklas Särkkinen
Rooleissa: Edith Linja, Venny Frigren, Kaisla Heikkilä, Nella Salo, Mila Lahtinen, Julia Hautaniemi, Minttu Valtanen, Mila Pohjola, Maisa Sulkunen, Onni-Tapani Koskela, Aino Liukko, Selma Puhakka, Emma Suomalainen, Roosa Kaari, Aarni Auerniitty, Pablo Delahay, Josefina Fagerlund, Matti Kortet, Noora Kyytinen, Heidi Laasanen, Matti Lehtinen, Riina Leppiniemi, Anton Linja, Minna Liukko, Sakarias Liukko, Eeva-Riikka Oja, Tanja Oittinen, Tea Pajukanta, Virpi Tirkkonen, Inkeri Vaskonen, Pinja Viljanen, Jari Vähkyrä
Ensi-ilta: 09.07.2021
Kesto: n. 2 h xx min (sis. väliajan)
www.kulissi.fi
Teoksen esittely
Näin esityksen kutsuvieraslipulla. Kiitos Teatteriyhdistys Kulissi!
+++
Tulipahan taas yksi minua tähän saakka karttanut klassikko nähtyä. Kai Annieta sellaiseksi voi hyvällä syyllä sanoa, kun sitä on esitetty 70-luvulta lähtien ympäri maailman ja saanut useamman elokuvaversion. Broadway näytelmä putsasi aikoinaan pöydän Tony palkinnoista. Joten ihan mistä tahansa musikaalista ei voi olla kyse.
Annie kertoo tarinan orpokodin portaille vauvana jätetystä pikkutytöstä, joka on kaikesta huolimatta säilyttänyt optimismin elämään ja uskon siihen, että vaikka aikaa on kulunut jo 11 vuotta, niin vielä jonain päivänä hänen vanhempansa saapuvat hänet noutamaan ja heistä tulee taas onnellinen perhe. Köyhä ja ikävä elämä orpokodissa saa kuitenkin eräänä päivänä yllättävän käänteen, kun imagoaan kirkastava miljardööri Warbucks on päättänyt ottaa yhden orpolapsen kartanolleen pariksi viikoksi joulua viettämään. Tämä päätös mullistaa lähes kaikkien Annien ympärillä olevien elämän.
Teatteriyhdistys Kulissille pitää nostaa hattua, sillä Annie on melko suuri produktio harrastajateatterin tehtäväksi. Kunnianhimoa heiltä ei siis todellakaan puutu. Rooleja on paljon ja jos niihin ei löydy riittävästi laadukkaita laulajia, niin lopputulos on vain kamalaa kuunneltavaa, jota ei muutama tähti onnistu kuiville naaraamaan. En tiedä millaisen prosessin Kulissi oli käydyt rooleja täyttäessään, mutta he ovat siinä kuitenkin onnistuneet ihan hyvin. Toki laulajien taso heidänkin ryhmässä vaihtelee, mutta missään vaiheessa ei tehnyt mieli alkaa repusta vastamelukuulokkeita esiin kaivamaan.
Musiikista (Charles Strouse) jäi parikin kappaletta soimaan päähän ja hyräiltäväksi kotimatkalle. Lisäksi pidin siitä, että bändissä oli mukana saksofoni. Niitä harvemmin livenä teatterikappaleissa kuulee ja saksofoni jos joku tuo mieleen New Yorkin katusoittajat ja tunnelman. Lisäksi Anne Joutsimäen lauluihin luomat koreografiat olivat mainiot ja viihdyttävää katsottavaa.
Lavastusta (Kimmo Fager, Jarkko Happonen, Jussi Niemelä ja Matti Toikkanen) piristämään, ja New Yorkin miljöötä tuomaan, oli rakennettu taustalle Empire State Buildingin ja Chrysler Buildingin kaltaiset aivan oikeat tunnistettavat pilvenpiirtäjät. Ne eivät jääneet ihan pelkiksi koristeiksikaan, sillä erinomaisen hienossa elokuvan kulta-aikoja kunnioittavassa montaasissa King Kong pääsi kiipeilemään jälleen kerran Empire State Buildingin torniin taistelemaan lentokoneita vastaan. Vähän jopa harmitti, miten paljon kohtauksessa tapahtui kerralla, että kaikkea ei varmasti ehtinyt edes huomaamaan.
Orpolasten rooleissa oli tuplaroolitus ja minun näkemässäni esityksessä pääosassa ollut Edith Linja oli sekä hellyttävä Annie että erinomainen esiintyjä ja laulaja. Muutenkin aina jaksaa hämmästellä sitä kuinka hyviä lapsinäyttelijöitä aina löytyy. Nytkin lavalla heitä oli koko joukko. Miljardööri (Pablo Delahay) oli vähän hömelön ja aivan liian kiltin oloinen ollakseen uskottava ryysyistä rikkauksiin historian omaava oraohjus. Lisäksi draaman kaaren kannalta olisi ollut parempi, että hän olisi selvemmin alkuun ollut vastahankainen lapsia kohtaan. Nehän ovat kuitenkin vain häiriötekijöitä rahan tekemisessä. Nyt hän oli vain miedosti välinpitämätön ja turhan nopeasti ja helposti tuuli kääntyi viirissä. Orpokodin johtajatar (Minna Liukko) olisi myös voinut olla vähän julmempi ja ilkeämpikin tuodakseen esiin orpokodin todella karua arkea. Mutta nämä seikat eivät olleet mitenkään näyttelijöiden vikoja. Jotenkin vain jäivät minua mietityttämään. Perussynkästä lähtötilanteesta huolimatta esityksen kantavana voimana ollut hyväntuulisuus ja kohdistaminen koko perheen esitykseksi on kai vähän pehmentänyt hahmojakin. Sakarias Liukko sen sijaan oli hyvä pikkukieroilija Roosterina. Mutta illan ehdoton helmi, Annien ohella, oli Lilyn roolin tehnyt Tea Pajukanta. Hänen melko lailla tyhjäpäinen tyttöystävä oli fantastinen hahmo.
Kaikki kritiikkini esityksessä kohdistuu lähinnä käsikirjoitukseen, ei niinkään toteutukseen. Juoni kokonaisuutenaan nyt ei ollut mitenkään yllättävä, mutta sen vielä ymmärtää. Tai no, oli siellä jotain minua yllättänyttäkin, sillä Presidentti Rooseveltin (Jari Vähkyrä) mukaan ottaminen näin isoon osaan lavan tapahtumia tuntui lähinnä oudolta kiemuralta. Lisäksi Annien karkaaminen New Yorkin kaduille ja seikkailut siellä jäivät hyvin irrallisiksi päätarinan tapahtumiin nähden. Ilmeisesti tarkoituksena oli lähinnä löytää Sandy-koira, mutta sen rooli jäi aika vaatimattomaksi. Koiran kouluttajalle pitää kyllä antaa iso tunnustus. Koirillakin oli käsiohjelman perusteella tuplaroolitus, että valitettavasti en tiedä kumman niistä näin, mutta harvoin olen nähnyt noin hyvin tottelevaa koiraa.
En koe omien mieltymyksieni vuoksi olevani ihan kohderyhmää Annien kaltaisiin musikaaleihin, mutta siitä huolimatta vähintään viihdyin, useaan otteeseen jopa nautin, läpi koko esityksen. Ja mahdollisuuden tullen varmasti haluan nähdä Annien uudelleenkin. Joten en näe mitään syytä, etteivätkö muutkin tästä nauttisi.
