TAMPEREEN TEATTERI
Kirjoittanut: Charles Dickens
Sovitus ja ohjaus: Tommi Auvinen
Lavastus: Marjatta Kuivasto
Puvut: Mari Pajula
Koreografia: Teija Auvinen
Valosuunnittelu: Raimo Salmi
Äänisuunnittelu: Janne Auvinen
Rooleissa: Ilkka Heiskanen, Matti Hakulinen, Elina Rintala, Arttu Ratinen, Pia Piltz, Osku Ärilä, Eeva Hakulinen, Ville Majamaa, Pyry Smolander, Antti Heinonen, Amelia Auvinen, Niilo Kallio, Aatu Auvinen
Kuvat: Harri Hinkka (esityskuvat), Heikki Järvinen (streamin tuotantokuvat)
Ensi-ilta: 07.12.2012
Kesto: n 1 h 45 min (sis. väliajan)
www.tampereenteatteri.fi
Teoksen esittely
+++
Koronan kurittama taideala on siirtänyt yhä lisääntyvissä määrin esityksiään myös nettiin. Näin ovat tehnyt myös teatterit. Mutta saako televisiosta katsotusta esityksestä samanlaisia elämyksiä kuin livenä?
En ole ensimmäistä kertaa teatteria streamin kautta katsomassa, joten mitään uutta ja yllättävää Tampereen teatterin livestriimi ei sinällään minulle tarjonnut, mutta koska tämä on ensimmäinen kirjoitukseni streamatusta teatteriesityksestä, tässä on alkuun muutamia yleisiä huomioitani asiasta.
Elokuvien kanssa sanon aina, että television kautta katsottuna voit kyllä seurata juonta mutta et elokuvaa. Niin paljon menettää jos ei pääse kunnon leffasaliin ison kuvan ja laadukkaan äänen pariin. Mutta teatteristreamin suhteen tilanne on hieman toinen. Vaikka teatteri luonnollisesti on parasta paikanpäällä nautittuna ja streamin kautta tunnelmassa paljon menetetään, niin listalla ei ole pelkkiä miinuksia vaan löytyy myös selkeitä vahvuuksia.
Suuria vahvuuksia on kaksi.
Ensimmäinen niistä on helppous. Toisin kuin elokuvat, joissa samaa identtistä materiaalia esitetään samaan aikaan ympäri maailmaa ja voit käydä sen näppärästi katsomassa lähimmässä elokuvateatterissa, teatteriesitykset ovat vahvasti paikkasidonnaisia. Streamin avulla kuitenkin se näytelmä, jonka niin kovasti haluat nähdä, tuleekin nyt sinun kotiisi vaikka olisikin toisella puolella Suomea (tai jopa maailmaa). Ei tarvitse käyttää aikaa ja rahaa matkustamiseen yön pimeydessä. Eikä kaikilla olisi moiseen mahdollisuuttakaan.
Ja toinen, minulle tärkeämpi, vahvuus on ehdottomasti se, että streamin kautta ollaan aina salin parhailla paikoilla. Ja pääosin jopa paremmillakin paikoilla kuin mitä parhaatkaan paikat voi antaa. Kunnollisella monikameratuotannolla päästään paljon lähemmäksi lavaa ja lavan tapahtumia kuin mitä katsomosta on mahdollista. Edes vakiopaikaltani eturivistä en olisi kyennyt niin hyvin näkemään näyttelijöiden ilmeitä kuin mitä nyt streamin kautta pystyi. Ja se tuo vielä uuden tason esityksen seuraamiseen.
Tämä toki vaatii myös sen, että kameramiehet ja streamin ohjaaja ovat tehtäviensä tasalla ja osaavat poimia oikeisiin kohtiin oikeat kamerakulmat ja laajuudet. Loistavankin esityksen voi helposti pilata huonolla toteutuksella. Varsinkin tällaisia live-esitystä kuvatessa on aina omat haasteensa, kun uusintaottoja ei voi tehdä. Mutta ilokseni oli todettava Tampereen teatterin teknisen toteutuksen olleen erinomaisen laadukas. Yhtään ei häpeä maailmalta löytyvien isompien tuotantojen rinnalla.
Plussaksi varmaan on laskettava myös se, että väliaikatarjoilut ovat aina juuri niin mieleiset, kuin itse on jääkaappiin hankkinut ja kotisohvalla voi halutessaan nauttia virvokkeita vaikka esityksen aikana ilman, että se häiritsee ketään. Tämän toki voi laskea myös miinukseksi, sillä onhan se väliaikaleivos teatterin ravintolassa aina myös yksi osa teatteri-illan elämystä.
Mutta entäpä itse esitys? Sehän kuitenkin on se kinkku sämpylän välissä eikä mitkään tekniset suoritukset.
Ebenezer Scrooge on änkyrä vanha ukko, jonka mielestä vain rahalla on jotain merkitystä ja kaiken maailman joutavat huvitukset on vain humpuukia. Ja kaikkein eniten humpuukia on joulu! Aivan kamalaa on moinen lahjojen jakaminen ja vapaiden pitäminen. Sellaiseen ei Scrooge ikipäivänä sortuisi. Kuppi todella laihaa teetä riittää juhlistamaan tätä päivää samaan tapaan kuin mitä tahansa muutakin päivää.
Mutta eipä Scrooge tiedä kuinka tämä päivä, tai paremminkin yö, tulee olemaankin hyvin erilainen. Kun teet on juotu ja on aika laskeutua levolle, Scroogen luokse ilmestyy hänen seitsemän vuotta aiemmin kuolleen liikekumppanin haamu, joka kuoltuaan on ymmärtänyt olleensa kovin väärässä jahdatessaan vain maallista mammonaa. Hän haluaa Scroogen löytävän järjen valon aiemmin ja muuttavan arvomaailmaansa vielä kun se on mahdollista. Tämän vuoksi tulevana yönä Scrooge tulee kohtaamaan kolme joulun henkeä; menneen, nykyisen ja tulevan. Henget näyttävät otteita Scroogen elämästä ja mitä vaikutuksia hänen elämänvalinnoillaan on ollut ja tulisi olemaan.
Charles Dickensin jo vuonna 1843 kirjoittamasta joulutarinasta on vuosikymmenten myötä tehty miljoona eri variaatiota ja täytyy myöntää että etukäteen olin kyllästynyt koko tarinaan eikä ajatus sen näkemisestä herättänyt mitään intohimoja.
Tampereellakin näytelmästä alkoi jo yhdeksäs esityskausi ja olen sen jotenkin onnistunut välttämään tähän saakka ja varmaan olisin välttänyt tälläkin kertaa, ellei tarjolle olisi tullut mahdollisuutta katsoa se streamin välityksellä oman kotisohvan suojasta. Siellä on helppo vaihtaa kanavaa, jos ei jaksa kiinnostaa. Olinkin lähtökohtaisesti enemmän kiinnostunut siitä, kuinka Tampereen teatteri on live streamin onnistunut toteuttamaan. Olin kyllä kuullut esityksestä pääasiassa kaikkea hyvää ja tiedän sen olevan monelle jo suorastaan joulutraditio käydä katsomassa joka vuosi. PAH ja humpuukia, miten viitsivätkin vuosittain tätä ikivanhaa puhki kulutettua satua käydä katsomassa.
Ruutu välähtää henkiin ja itse Charles Dickens astuu lavalle pohjustamaan kertomusta. Ensimmäiseksi huomio kiinnittyy todella kauniisiin lavasteisiin (Marjatta Kuivasto). Kyläläisten rientäessä paikalle jouluaskareissaan seuraavaksi ei voi olla ihailematta näyttävää ja yksityiskohtaista puvustusta (Mari Pajula). Heti alkuun on siis todettava ainakin visuaalisen puolen olevan enemmän kuin kunnossa. Myöhemmin vielä valojen (Raimo Salmi), äänien (Janne Auvinen) ja teatterisavun avulla luotiin muutama liki taianomainen kohtaus.
Pian lavalle saapuu myös Ilkka Heiskasen esittämä Ebenezer Scrooge. Ja viimeistään kolmannen repliikin jälkeen olin jo täysin myyty. Heiskasen versio Scroogesta on ilmiömäisen hieno! En tiedä paljonko hahmo on näiden vuosien myötä kehittynyt ja hioutunut, mutta nyt eleet ja ilmeet ja koko olemus harittavine katseineen on täydellinen.
Muut esiintyjät eivät kuitenkaan jää Heiskasen varjoon vaan päinvastoin tuntuu siltä, että heidän on jopa helpompi loistaa hänen rinnallaan.
Esityksessä kuullaan myös monta tuttua ja vähemmänkin tuttua joululaulua. Suurimman osan näistä kappaleista on niin tottunut kuulemaan englanniksi, että suomennokset kuulostivat ensin vähän hassuilta korvaan. Mutta näyttelijöiden kuorot esittivät ne niin valloittavasti, että huomasin aidosti joulumielen vaivihkaa hiipineen omaankin kyyniseen sisimpääni.
Scroogen tapaan minäkin joudun myöntämään olleeni ennakkoluuloinen ja väärässä. Tommi Auvinen on sovittanut ja ohjannut todella kauniin ja lämminhenkisen kokonaisuuden. Ymmärrän nyt täysin, miten tämä on muodostunut ihmisille joulutraditioksi ja toivottavasti vuoden päästä nähtäisiin kymmenvuotis juhlakausi.
Ja toivottavasti myös livestreamit jäisivät vakiokäytännöksi ja laajenisivat useampaan teatteriin palvelemaan teatterikatsojia ympäri Suomen.
Summa summarum. Tampereen teatterin Saiturin joulun livestreamia voi, ja suorastaan pitää, suositella kaikille lievittämään niin joulun odotusta kuin teatterikuumettakin, sillä sekä esityksenä, että teknisenä toteutuksena tämä ei todellakaan ollut humpuukia vaan..
VALLAN MAINIO
Oikein hyvää joulua sekä ennen kaikkea parempaa vuotta 2021 kaikille seuraajilleni! Pysykää terveinä ja muistakaa turvavälit myös nyt läheisyyden juhlan aikana, jotta voimme nauttia teatterista jatkossa myös livenä.