TAMPEREEN KOMEDIATEATTERI

Käsikirjoitus ja ohjaus: Antto Terras
Lavastus: Peter Ahlqvist
Puvustus: Kaarina Kopola
Maskit ja kampaukset: Minna Pilvinen
Valot ja äänet: Esa Näykki
Rooleissa: Jaana Saarinen ja Jukka Rasila
Kuvat: Nils Krogell (mainosjuliste), Peter Sebastian (esityskuvat)
Ensi-ilta:  18.9.2020
Kesto: n 2 h (sis. väliajan) 

www.komediateatteri.fi
Teoksen esittely

Näin esityksen kutsuvieraslipulla. Kiitos Komediateatteri!
+++

Naisia on monenlaisia ja yhdelläkin naisella voi olla monet kasvot. Suurin osa hyvin rakastettavia, mutta joitain miesparat eivät haluaisi koskaan kohdata. Kaikesta tästä löytää huumoria Piru naiseksi.

Esitys pyörähtelee Jaana Saarisen esittämän naishahmon ympärillä. Mitään jatkuvaa juonta ei varsinaisesti ole vaan hahmo siirtyy kohtauksesta ja tilanteesta toiseen samalla näyttäen kuinka erilainen nainen eri tilanteissa voikaan olla. Liikkeelle lähdetään tyttären häistä, jossa pelotellaan vähän tulevaa vävypoikaa, ja päädytään lopuksi oman rakkaan aviomiehen viereen. Välissä ehditään käydä niin lääkärissä, sokkotreffeillä, joogaamassa kuin vaikka tapaamassa yksityisetsivää. Ja paljon paljon muuta. Jos Saarinen pysyy yhden naisen roolissaan koko illan ajan, niin Jukka Rasila vaihtaa roolia moneen otteeseen, jopa kesken kohtauksen, luoden sen tarvittavan kontrastin joihin Saarisen hahmo naisena olemisen eri osa-alueet voi kohdistaa.

Ensimmäisenä nähtävä kirkonkiroukseenkin nimetty anoppi helvetistä on särmikkäin hahmoista ja sellaista olisi toivonut näkevänsä lisää. Kadonnutta nuoruutta yökerhosta, liikuntasalilta, kauneushoitolasta etsivä leidi on vähän liian vietävissä olevan tuntuinen ollakseen sellainen vahva nainen, jollaiseksi näytelmän saatesanat naisia kuvailee.

Naiseuden suhteen pyöritään aika lailla kliseiden ympärillä. Ja vaikka hahmojen skaala on laajempi niin ei mieskuva ole juuri sen yllättävämpi. On junttideittiä, automekaanikkoa ja seksuaalivähemmistöistä kampaajaa. Puuttumaan jäi oikeastaan vain tyhmä poliisi.

Mutta pitäisikö todeta hahmojen olevan kliseiden sijaan paremminkin klassikoita, sillä klassikot ovat klassikoita sen vuoksi että ne toimivat vuosikymmenestä toiseen. Vaikka komedia on taiteenlajina vaikea, sen toimivuuteen on hyvin helppo mittari. Naurattaako se vai ei. Ja Piru naiseksi onnistui naurattamaan niin allekirjoittanutta kuin muutakin yleisöä. Vaikka mitään varsinaisesti uutta ei ole löydetty, niin myös tietynlainen tunnistettavuus, jopa omaan elämään verrattavuus, on yksi osa-alue toimivaa huumoria. Näyttelijäkaksikko tuo hahmot lavalle eläväisinä ja tekstistä löytyy monta osuvaa punchlinea.

Molemmille esiintyjille täytyy siis antaa täydet pisteet. Jaana Saarinen esittää samaa hahmoa eri tilanteissa mutta, aivan kuin kaikissa naisissa, hänestä löytyy monen monta hyvinkin erilaista puolta. Jukka Rasila puolestaan on velho rakentamaan hulvattomia roolihahmoja. Vuosien kokemus komedian ja sketsiviihteen parissa selvästi näkyy.

Koska esitys on suunniteltu liikuteltavaksi, pitää se mahtua pakettiautoon. Siksi lavastus (Peter Ahlqvist) on hyvin yksinkertainen. Parin pyöritettävän hyllyn avulla saadaan vaihdettua nopeasti miljöö paikasta toiseen. Lopputulos on selkeä ja täyttää sille asetetut vaatimukset. Enkä mitään visuaalista spektaakkelia ollut edes tullut hakemaan, vaan näytelmän ydin oli aivan muualla.

Puvustuksella (Kaarina Kopola) sen sijaan on haettu hahmoihin selkeämpiä eroavaisuuksia. Kun yhtenä kriteerinä on ollut nopea asunvaihto, ei nekään voi olla liian monimutkaisia, mutta se ei lavalla näy, vaan asut toimivat kuin nakutettu aina kyseiseen hahmoon. Papin kaapu, lääkärin takki tai mekaanikon haalarit ovat helppoja vaihtaa ja siihen kun vielä vähän lisää peruukkia, lippistä ja silmälasia, niin aikaan saadaan nopeasti näyttäviä kokonaisuuksia.

Näytös kiertää siis ympäri Suomea, joten jos Tampere ei satu olemaan mukavan käyntimatkan päässä, niin kannattaa tarkkailla omien lähiteattereiden ohjelmatarjontaa.

Tuskin tätä nauramatta onnistuu läpi katsomaan, joten jos kaipaat syystalven pimeyteen piristystä, niin paljon huonomminkin voit aikasi käyttää.

Aina eturivissä arvio:
HYVÄÄ VIIHDYKETTÄ