KOTKAN KAUPUNGINTEATTERI

Ohjaus: Miko Jaakkola
Dramatisointi: Kari Hotakaisen romaanin pohjalta Miko Jaakkola ja Rauno Ahonen
Videosuunnittelu: Miko Jaakkola
Valosuunnittelu: Mikko Laaksonen
Äänisuunnittelu: Tommi Leinonen
Pukusuunnittelu: Miko Jaakkola
Puvustuksen toteutus: Anne Hannula, Johanna Van Wonterghem, Kati Kamppinen
Järjestäjä-kuiskaaja: Satu Kaitajärvi
Kampaaja-maskeeraaja: Maarit Parkko-Orimus
Tarpeiston valmistaja: Pia Mäkelä
Näyttämöpäällikkö: Ari Malmi
Rooleissa: Mirka Mylläri, Mikkomarkus Ahtiainen ja Antti Leskinen
Kuvat: Niklas Malinen
Ensi-ilta: 8.10.2020 
Kesto: n 2 h (sis. väliajan) 
 
www.kotkanteatteri.fi
Teoksen esittely

+++

Buster Keaton, tuo mykkäelokuvien kivikasvoinen sankari sadan vuoden takaa, toimii nykyään varaosamyyjänä Kotkassa. Kuulostaa todella omituiselta! Mutta kun huomaa näytelmän perustuvan Kari Hotakaisen samannimiseen romaaniin, alkavat palaset loksahtelemaan paikoilleen. Jotain tällaista Hotakaisen aivoituksista voisi odottaakin. Näyttämöversioksi kirjan ovat muokanneet Miko Jaakkola ja Rauno Ahonen. Itse en ole kirjaa lukenut, joten en osaa sanoa miten uskollisesti ja millä vinkkelillä näyttämösovitus on tehty. Oletan lähtökohtana olleen enemmänkin yleisen keatonismin, kuin että kirjaa sellaisenaan olisi yritetty näyttämölle kääntää. Mutta kyllä tekstistä silti Hotakaisen tyyli läpi paistaa. 

Teksti yhdistelee luovasti faktaa ja fiktiota jopa siinä määrin, että katsojalla hämärtyy mihin kategoriaan mikäkin hetki kuuluu. Aina en ollut ihan varma edes siitä mentiinkö käsikirjoituksen mukaan vai lähtikö homma esiintyjiltä lapasista. Nooo, se ei sinällään ole mikään ongelma tämäntyylisessä estradishowssa kunhan show etenee ja yleisö viihtyy. Sopiva improaminen on jopa plussaa ja luo tietynlaista maanläheisyyttä ja yhteyttä yleisöön. 

Illan aikana meille näytetään pätkiä Keatonin elämän vaiheista lapsuudesta tähteyteen ja sen yli Kotkaan saakka. Kerronnan apuna käytetään monia hänelle merkittäviä henkilöitä. Vanhempien ja vaimojen lisäksi mukaan heitetään myös mm. hänen aikakautensa kollega Charlie Chaplin sekä jopa Mike Tyson, jonka suora yhteys Keatonin elämään kuulunee siihen fiktio-osuuteen. 

Hahmoja on siis monta, mutta esittäjiä vain kolme, Mirka Mylläri, Mikkomarkus Ahtiainen sekä Antti Leskinen. Joten tämä tarkoittaa useaan otteeseen roolista toiseen vaihtamista kaikilla esiintyjillä. Mitään valtavaa vaate ja maskirumbaa ei olla lähdetty tekemään. Mustat puvut ja kravatit sopivat lähes joka lähtöön ja vain pienillä peruukkien ja hattujen vaihdoilla sekä tietenkin näyttelijän ammattitaidolla luodaan uusi hahmo. Itse Buster Keatonia esittänyt Mikkomarkus Ahtiainen luonnollisesti pyöritti pääosin lavan tapahtumia, mutta Mirka Mylläri pääsee revittelemään eniten hahmoissaan mm. viinaan menevänä Keatonin ensimmäisenä vaimona kuin Keatonin elokuvia myöhemmin analysoineena psykologi Alice Millerinä. Antti Leskisen lauluääni oli miellyttävää kuunneltavaa ja hänenkokoisensa miehen esittämä versio vauvasta jää kyllä mieleen.  

Lavastustakaan ei juurikaan ollut, eikä sitä tämän enempää tarvinnutkaan. Muutama tuoli ja mikkiständi hoitivat tehtävänsä. Tällaista harrastevalokuvaajaa kiehtoi valkokankaalle heijastetut mukaelmat Keatonin klassisista kuvista. 

Monta uutta tiedonmurusta Keatonin elämästä illan aikana tuli opittua, olettaen että juuri ne olivat sitä faktaosuutta. Mutta etukäteen mielenkiintoiselta kuulostaneet yhteydet Kotkaan ja koko varaosamyyjän toimenkuva jäivät kyllä aika irralliseksi ja käytännössä tarpeettomaksi kuriositeetiksi. Jäi oikeastaan vaivaamaan millaisessa roolissa se kirjassa on ollut, sillä näyttämöllä siitä ei saatu oikein mitään merkittävää irti. Lisäksi alussa kiehtovalta tuntunut esityksen tyyli ei jaksanut kantaa ihan loppuun asti, vaan huomasin loppupuolella jo ajatukseni vähän harhailevan ja kiinnittyvän epäolennaisiin seikkoihin. 

Tarinoiden lisäksi iltaan sisältyi paljon musiikkia. Ja hyvin monenlaista musiikkia, Eminemistä Nino Rotaan. Itselle poikkeuksellisesti musiikki nousi illan hienoimmaksi anniksi. Kahdelle kitaralle ja kolmelle äänelle tehdyt sovitukset klassikkokappaleista olivat parhaimmillaan sielua värähdyttävää kuunneltavaa. Monessa kohtaa teki mieli laittaa silmät kiinni ja vain nauttia. 

Buster Keaton – elämä ja teot onnistui sekä yllättämään, että viihdyttämään sen verran, että ajomatka Kotkaan oli ihan perusteltu.

Aina eturivissä arvio:
HYVÄÄ VIIHDYKETTÄ