Jekyll & Hyde

By Juha

LAHDEN KAUPUNGINTEATTERI

Käsikirjoitus: Leslie Bricusse, Steve Cudden, Frank Wildhorn
Suomennos: Kari Arffman
Ohjaus: Jukka Keinonen
Musiikin sovitus ja johto: Antti Vauramo
Lavastus: Minna Välimäki
Pukusuunnittelu: Sari Suominen
Koreografia: Jouni Prittinen
Valosuunnittelu: Kari Laukkanen
Äänisuunnittelu: Lauri Malin
Rooleissa: Tomi Enbuska, Laura Huhtamaa, Saana Hyvärinen, Mikko Jurkka, Anni Kajos (vier.) / Miila Virtanen, Jon-Jon Geitel (vier.), Joel Mäkinen (vier.), Teemu Palosaari, Mikko Pörhölä, Elina Ruti (vier.), Anna-Sofia Tuominen (vier.) sekä Aleksis Kyrö ja Aarre Reijula
Tanssijat: Antti Kyllönen ja Sonja Pälli
Ensemble: Väinö Riihimäki (Tamk) , Anton Avela (Tamk) , Leea Lepistö (Tamk), Olga Lepistö (Tamk), Emilia Keskivinkka (Tamk), Inka Mantsinen ja Veera Peltola / Iiris Terävä
Kuvat: Aki Loponen
Ensi-ilta: 5.9.2020 
Kesto: n 2 h 40 min (sis. väliajan) 
 
www.lahdenkaupunginteatteri.fi
Teoksen esittely

Ikäsuositus 12 v. 


Näin esityksen kutsuvieraslipulla. Kiitos Lahden kaupunginteatteri!

+++

Robert Louis Stevensonin vuonna 1886 kirjoittama Strange Case of Dr Jekyll and Mr Hyde on varmaan Frankensteinin hirviön ohella tunnetuimpia klassikkoromaaneja, joissa tiedemiehen kokeet eivät etene aivan suunnitelmien mukaan.

Musikaaliksi alkuperäisteksti kääntyi ensimmäisen kerran vasta reipas sata vuotta myöhemmin 1990 ja tämä Lahdessa nähtävä versio sai ensi-iltansa Broadwaylla 1997. Tarina yksinkertaisuudessaan kertoo tohtori Jekyllistä (Joel Mäkinen), joka on vakuuttunut kykenevänsä keksimällään kemiallisella liuoksella erottamaan meissä kaikissa olevan hyvän ja pahan puolen toisistaan samalla häivyttäen pahan osion pois. Tavoitteena on luoda siis ihminen, joka on täynnä vain rakkautta, iloa ja hyvää tahtoa. Mutta kun sairaala kieltää häneltä, ehkä ihan ymmärrettävästi, ihmiskokeet potilailla, niin Jekyll päättää testata seerumia itseensä. Ja koe myös toimii. Tavallaan. Paha puolisko erottuu, mutta ei katoa, vaan ottaakin yhä suuremmassa määrin vallan Jekyllin ruumiissa ja näin syntyy herra Edward Hyde. Kun moraali ei enää ole esteenä, niin Lontoon kaduille alkaa kertymään kauhua ja ruumiita.

Vaikka esitystä mainostetaan kauhumusikaalina, niin kauhu näytelmän yhteydessä täytyy melkein laittaa lainausmerkkeihin. Murhista huolimatta nykymittapuulla tapahtumat eivät ole toteutettu mitenkään brutaalisti ja tuskin vievät yöunia herkiltäkään katsojilta. Pientä jännitystä toki aikaan ajoittaan saadaan. Ja vastapainoksi tarinaan on lisätty myös romantiikkaa. Jekyll on menossa naimisiin nuorikkonsa (Anna-Sofia Tuominen) kanssa ja Hyde puolestaan, Lontoon öisiä katuja kierrellessään, iskee silmänsä paikalliseen ilotyttöön (Anni Kajos / Miila Virtanen).

Esitys on käytännössä läpi laulettu eli se asettaa heti omat vaatimuksensa niin musiikille kuin esittäjillekin. Vaikka laulut eivät olleet kaikkein mieleenpainuvimpia, niin ne taklasivat sen suurimman kritiikin, joka minua yleensä musikaaleissa ärsyttää, eli vievät runsaasti tilaa ja aikaa tarinan kertomiselta. Suomennokset (Kari Arffman) olivat luontevia, lyriikat sointuivat kauniisti ja edistivät teksteillään sekä juonta että hahmojen tunnetiloja. Ja ne muutamat heikommatkin kohdat vetivät mukaansa puhtaasti esittäjiensä loistavien lauluäänten kantamana, jolloin kappaleita edelleen kuunteli hurmaantuneena. Lahden kaupunginteatteri on kyllä saanut lavalle, talon oman väen seuraksi, pääosiin aivan huikean laadukkaan kolmikon vierailevia tähtiä. Joel Mäkinen, Anni Kajos sekä Anna-Sofia Tuominen on sellainen laulajakatras, että alta pois. Tähän kun vielä lisää Antti Vauramon johtaman yli kymmenhenkisen orkesterin, niin korvat saivat mannaa koko rahan edestä.

Näyttelemisen osalta tämä on, kuten nimestäkin voi arvata, vahvasti yhden miehen ja kahden roolin show. Joel Mäkinen tuo lavalle ihmismielen kaksi puolta onnistuneesti. Jekyllin vilpitön halu auttaa ihmiskuntaa sekä musertava syyllisyydentunne aiheuttamistaan hirvityksistä on täydellisen vastakkainen herra Hyden mielivaltaisuuteen ja moraalittomuuteen nähden. Ja herra Hyden ympäri katsomoa ajoittain kiertävä hyytävä nauru jää mieleen. Vaikka mitään valittamista minulla ei ole kenenkään suorituksesta, päinvastoin, niin auttamatta kaikki muut roolit jäävät lähinnä tukemaan näitä päähahmoja. Eniten rooleistaan saavat irti Anni Kajos, jonka ilotyttö Lucyn puolesta hetkittäin sydän vähän värähtää, sekä Tomi Enbuske vastenmielisenä parittajana.

Lavastus (Minna Välimäki) oli toimiva ja nokkelakin. Jekyllin laboratorio kaikkine esineineen oli mielenkiintoisen näköinen ja lavan reunamilla kiertäneet led-valonauhat sykkivät kuin verisuonet. Ajoittain Lontoota piiskannut vesisade näytti niin hienolta, että ensin katsoin heidän ihan oikeasti vettä lavalle kaatavan. Toivoin kyllä näkeväni vähän enemmän varsinaisia synkkiä kujia ja ihmettelin muutamaan kertaan katosta laskeutuvan lautahäkkyrän merkitystä, se kun ei minusta ihan sopinut tyyliin. Jännityksellä etukäteen odotin millainen ratkaisu ollaan tehty ensimmäiseen Hyden ilmaantumiseen ja kun ottaa huomioon millaista teatteritekniikkaa nykyään on käytettävissä, se jäi vähän antikliimaksiksi. Myöhemmin käytetty valtava peili sen sijaan oli sekä visuaalisesti että teemallisesti hieno toteutus ihmismielen kahden puolen kamppailussa.

Puvustus (Sari Suominen) historiallisine asuineen oli näyttävää katsottavaa, joissa kaupungin asukkaiden luokkaerot kävivät selvästi ilmi. Ja varsinkin musikaalissa äänipuoli (Lauri Malin) pitää olla kunnossa ja näin myös oli. Orkesterin ja näyttelijöiden äänet olivat täydellisesti tasapainossa. Sokerina pohjalla mukaan oli mahtunut myös muutama jo mainitsemani katsomossa kiertävän naurun tyylinen hienous.

Kaikesta tästä lavalla, ja lavan takana, nähtävissä olevasta valtavasta ammattitaidosta huolimatta esityksen suurimmaksi miinukseksi nousee tunnelataus. Musiikki ja laulu saavat ajoittain kylmät väreet liikkeelle, mutta itse tarina ja lavan tapahtumat jättävät muuten kylmäksi. Esitys on jotenkin hengetön, muutenkin kuin murhattujen ihmisten osalta, ja sielu kaiken hienouden takana jää puuttumaan. Loppuviimein katsojaa, ainakaan allekirjoittanutta, ei oikeastaan kiinnosta mitä kenellekin tapahtuu. Onneksi kaikki muut osa-alueet paikkaavat tätä puutetta yllättävänkin hyvin, mutta täysin eivät kuitenkaan onnistu kokonaisuutta pelastamaan.

Lahden kaupunginteatterin Jekyll & Hyde on teknisesti täydellinen musikaali. Laulajat ovat fantastiset, orkesteri ja musiikki toimivat harmoniassa, lavastus on hieno ja puvut upeat. Musikaali-ihmiselle tämä on varmasti 5/5 tuotanto. Mutta itse kun mielummin haluan saada sävärit henkilöhahmoista, niin sitä en kokenut. Mutta olihan tämä joka tapauksessa hieno esitys joka kannattaa käydä kokemassa.

Aina eturivissä arvio:
HYVÄÄ VIIHDYKETTÄ