Aktiivimalli – Harmaat pantterit 4

By Juha

KESKI-UUDENMAAN TEATTERI

Käsikirjoitus: Heikki Lund 
Ohjaus: Kimmo Virtanen 
Lavastus: Mikko Rantanen 
Puvustus: Sinikka Zannoni 
Valosuunnittelu: Jussi Kaatrasalo 
Äänisuunnittelu: Mika Hakkarainen 
Graafinen suunnittelu: Kalle Tahkolahti 
Kuvat: Kapina Oy 
Rooleissa: Leena Uotila, Anna-Leena Sipilä, Seppo Halttunen, Elina Varjomäki, Jari Vainionkukka, Reeta Vestman 
Kantaesitys: 7.2.2020 
Kesto: n. 2 h (sis. väliajan) 
 
www.kut.fi 
Teoksen esittely  

Näin esityksen medialipulla. Kiitos KUT!

Käpyhovin vanhainkodin senioreita koetellaan taas. Tällä kertaa hallitus on päättänyt aktivoida Suomen vanhuksia uudella AIPA-mallilla eli aktiivisten ikäihmisten itsepalvelumallilla. Tämä sisältää niin henkisen kuin fyysisen puolen treenaamista. Työllistymistä unohtamatta. Ei eläkkeellä oleminen ole mikään syy työn tekemistä lopettaa. Malli jalkautetaan valtakunnan vanhainkoteihin konsulttiarmeijan voimin pikavauhtia. Mikäli uudet tuulet eivät maistu, niin lisämotivaatiota on luvassa vastaanhangoittelijoiden eläkeleikkauksilla. Ja jos tässä ei ole vielä tarpeeksi, niin konsulttien ohella Käpyhoviin pelmahtaa uusi asukas, Irmeli Kurpan (Anna-Leena Sipilä) ikiaikainen vihanainen, taiteilijasieluinen Ellinoora Näkäräinen (Leena Uotila). Uusi tulokas ei jää Elvikseltäkään (Seppo Halttunen) huomaamatta, mikä nostaa Irmelin verenpainetta entisestään. 

Näytelmän nimestä voi tehdä sellaisen päätelmän, että ensimmäistä kertaa ei olla Käpyhovin asukkaiden elämää seuraamassa. Silti vanhustenhuolto on edelleen päivän politiikan yksi kuumista kivistä, jonka hoitamiselle ei voi kuin nauraa ellei asia olisi niin vakava. Oikean elämän hallitus yrittää saada lakiin maagista 0,7 henkilön hoitajamitoitusta, jonka pitäisi sitten ratkaista kaikki ongelmat ja voidaan taputella toisiamme selkään hyvin hoidetusta työstä. Tosielämän tapahtumista käsikirjoittaja Heikki Lund ei kuitenkaan juurikaan ammenna, pieniä viittauksia ja sivalluksia lukuunottamatta, vaan tarina lähtee nopeasti vielä todellisuuttakin uskomattomammille urille. Olisin odottanut/toivonut jopa vähän enemmän suoremmin kohdistettua yhteiskuntakritiikkiä. Pieniä viittauksia löytyy myös aiempiin näytelmiin, mutta niiden näkeminen ei ole vaatimuksena tästä nauttimiseksi. Itsellänikään ei ole vertailukohtaa sarjan aiempiin osiin, joten nautin tästä omana itsenäisenä 

Stressin ja kurssituksen ohella vanhainkoti oli täynnä sekä romantiikkaa, että erotiikkaa, jonka näyttelijät tuovat eloon sopivalla pilkkeellä silmäkulmassa. Päiväkahviseura on hakusessa niin omin toivein, kuin myös valtion ohjeistamana. Ohjaaja Kimmo Virtanen on määritellyt näytelmään rytmin, mutta lavalla Anna-Leena Sipilä on se, joka pitää hallussaan tahtipuikkoa. Välillä hän pyörii sohvalla lyhyessä hameessaan kuin Sharon Stone parhaina päivinään. Soitin- ja lauluyhtye Clifters meille aikoinaan osasi kertoa “Jo Elviksen lanteet ties sen, kuinka se toimii” ja Seppo Halttusen Elvis näyttää sen meille käytännössä. Laulu raikaa ja lanne pyörii kuin esikuvallaan. Samaan tahtiin pyörii myös vanhainkodin naisten päät. Ihanan rempseä ja lunki hahmo. Jari Vainionkukka ja Elina Varjomäki tekevät taas useamman roolin palkkansa eteen. Vainionkukan tähtihetki yleisön reaktioiden perusteella oli hieroja Jorma Keravalta. Varjomäki puolestaan oli oikein energinen AIPA konsultti. Mainion Leena Uotilan Ellinoora tuo oman värikkään mausteensa asukkaiden joukkoon. 

Mikko Rantanen on rakentanut lavalle suuren lavasteen, jossa on mukavasti pieniä yksityiskohtia, vaikka itse näytelmä ei loppuviimein valtavasti rekvisiittaa tarvitsisikaan toimiakseen. Ajankohtaisohjelman studiokin tarvittaessa pyörähtää näppärästi keskelle vanhainkotia. Sinikka Zannonin puvustus luo jokaiselle persoonallisen lookin ja viimeisenä niittinä synnyttävät hahmot. 

Aktiivimalli – Harmaat pantterit 4 on sopivasti hömppää viihdettä sinänsä vakavasta aiheesta. Ei muuta kuin tsemppipeukku koko tekijätiimille 

Aina eturivissä arvio: HYVÄÄ VIIHDYKETTÄ