Lahden kaupunginteatteri – Juoruja – Arvostelu – Kuva © Tarmo Valmela

LAHDEN KAUPUNGINTEATTERI

Käsikirjoitus: Neil Simon
Suomennos ja ohjaus: Tommi Kainulainen
Lavastus: Pekka Korpiniitty
Pukusuunnittelu: Tiina Hauta-aho
Valosuunnittelu: Kari Laukkanen
Äänisuunnittelu: Tatu Virtamo
Rooleissa: Jori Halttunen, Laura Huhtamaa, Saana Hyvärinen, Mikko Jurkka, Tapani Kalliomäki, Marko Nurmi, Teemu Palosaari, Aki Raiskio, Raisa Vattulainen ja Liisa Vuori
Kuvat: Tarmo Valmela
Ensi-ilta: 22.1.2020
Kesto: n. 2h 15 min (sis. väliajan)

www.lahdenkaupunginteatteri.fi
Teoksen esittely

Näin esityksen medialipulla. Kiitos Lahden kaupunginteatteri!

New Yorkin varapormestari Charley Brock viettää vaimonsa Myran kanssa 10. hääpäiväänsä. Asiaa toki pitää hieman juhlistaa lähimpien ystävien ja tuttavien seurassa. Vieraiden saapuessa paikalle yksi toisensa perään, ei kaikki ole kuitenkaan kuin pitäisi. Illan isäntää on ammuttu ja hän makaa verisenä makuuhuoneessaan. Vaimoa ja palvelusväkeä ei näy missään. Onneksi ensimmäisenä vieraana paikalle on saapunut Charleyn lakimies, joka ottaa tehtäväkseen tilanteen hoitamisen diskreetisti ja huomiota herättämättä, jotta mitään suurempaa skandaalia ei asiasta pääsisi syntymään. Tai näin ainakin olisi tarkoitus. Mutta kun vieraita tulee koko ajan enemmän, niin tilanne sen kuin vaikeutuu ja lopulta ovelle koputtaa myös poliisi…

Tapahtumat alkavat vyörymään eteenpäin kiihtyvällä tahdilla ensi minuutista lähtien, eivätkä pysähdy missään vaiheessa ennen yleisön loppuaploodeja. Farssin tyyliin lavalla tapahtuu paljon ja nopeasti kaikkea mahdollista ja vähän mahdotontakin. Tyhjiä ja tylsiä hetkiä ei näytelmään mahdu. Missään vaiheessa ei kuitenkaan tapahtumat mene kaaoksen puolelle, vaan Tommi Kainulaisen ohjaus on sujuva.

Käsiohjelmassa lainataan draamakriitikko John Masonia, joka totetaa “Farssi on komedia, joka on kirjoitettu ennemminkin piiskalla kuin kynällä. Sen tarkoitus on saada meidät hyväksymään mahdoton mahdollisena, vinksahtanut normaalina ja hölmöily järkevän käytöksen sijaan”. Nillitänkin nyt todennäköisesti aivan turhasta, mutta jostain syystä koko esityksen ajan takaraivossani sykki kysymys: miksi? Miksi tästä kaikesta tapahtuneesta pitää tehdä näin kamalan vaikeata? Luodaan valtavia ja monimutkaisia valheiden verkkoja asioille, jotka hetken päästä saatetaan kuitenkin kertoa ilman mitään seuraamuksia. Käsikirjoittaja on yrittänyt tehdä nokkelaa näytelmää, mutta minulle jää päällimäiseksi tunteeksi koko ajan sellainen väkisin kirjoitetun tuntu. Yleensä en kyseenalaista farssin tapahtumia tällä tavalla, mutta jos sinulla on vieras nainen vaatekaapissa tai ruumis pakastimessa, niin salailu on jotenkin paljon perustellumman oloista, kuin mitä tämän näytelmän pohjaksi on luotu. Juoruja onkin käsikirjoittaja Neil Simonin ainoa farssi.

Hahmot sen sijaan ovat sopivan ylilyötyjä ja näyttelijät tulkitsevat ne hyvin. Tapani Kalliomäki loistaa erityisesti kuulonsa menettäneenä “turbaani” päässä pyöriessään. Teemu Palosaaren monologi loppuselityksessä oli kuin kirsikkana kakun päällä. Senaattiin pyrkivä Glenn (Mikko Jurkka) on hieman luihun poliitikon oloinen ja hänen ylimustasukkaiselle vaimolleen (Saana Hyvärinen) kasvaa kirjaimellisesti kristalli otsaan vaikka mistä syystä. Aki Raiskion ääni jylisee kuin ukkonen ja hän on kuin tehty poliisin kaltaisiin rooleihin. Selkäänsä poteva julkkiskokki Cookie (Raisa Vattulainen) terapeuttimiehineen (Jori Halttunen) täydentävät vieraslistan kirjavuutta hahmoillaan. Farsseissa on yleensä ehkä pari pääosaa, jotka yrittävät kiemurrella kuiville, ja muiden lavalla olijoiden tehtävänä on lähinnä heitellä kapuloita rattaisiin. Tässä koko näyttelijäkaarti sen sijaan on aika tasavahvasti esillä nousematta toistensa yläpuolelle.

Esiripun noustessa ensimmäisenä huomio kiinnittyy silmien eteen levittäytyvään asuntoon. Lavastaja Pekka Korpiniitty on luonut sellaisen varapormestarin residenssin, johon muuttaisin mitään kyselemättä heti. Suurten ikkunoiden takaa avautuu jopa takapiha puineen ja kasveineen. Myös puvustus (Tiina Hauta-aho) on näyttävän juhlavaa ja yläluokkaista.

Vaikka minua häiritsikin ehkä epäolennaiset seikat, niin Juoruja tarjoaa katsojalleen kepeän illan ja monta naurua, mikä kuitenkin on farssien perimmäinen tehtävä.

Aina eturivissä arvio:
NO JOO, IHAN JEES