HELSINGIN KAUPUNGINTEATTERI
Käsikirjoitus: Rosa Liksom, Susanna Airaksinen
Dramatisointi ja ohjaus: Susanna Airaksinen
Lavastus ja puvut: Vilma Mattila
Valosuunnittelu: Vesa Ellilä
Äänisuunnittelu ja sävellys: Johanna Puuperä
Naamiointi ja kampaukset: Aino Hyttinen
Dramaturgi: Merja Turunen
Rooleissa: Heidi Herala
Kuva: Otto-Ville Väätäinen
Ensi-ilta: 2.10.2019
Kesto: n. 2 h 10 min (sis. väliajan)
Suositusikäraja: 16 vuotta
www.hkt.fi
Everstinna -esittely
Näin esityksen kutsuvieraslipulla. Kiitos HKT!
Everstinna kertoo hersyvän ja rajun tarinan paraateja ja univormuja ihailevan nuoren työn kasvusta itsenäiseksi, aikuiseksi ja kirjailijaksi. Tarina pohjautuu Rosa Liksomin samannimiseen teokseen.
Lavalla on vain yksi esiintyjä: Heidi Herala. Näytelmän miesroolit (Santeri Kinnunen ja Rauno Ahonen) kuuluvat vain ääninä nauhalta. Näytelmä kertoo yhden naisen elämäntarinan kuvaten samalla yhden aikakauden Suomen historiasta. Tarinassa vieraillaan mm. Mannerheimin syntymäpäivillä ja tavataan itse ”Vyyreri” Adolf Hitler. Tällaisten teosten myötä historiakin herää eloon huomattavasti paremmin kuin koulukirjoissa ja havaitsee kuinka paljon asioita on, joita ei ole tiedostanut tai tullut ajatelleeksi. Hieman vastaavan heräämisen koin aikoinaan Helsingin kaupunginteatterin Mannerheim ja saksalainen suudelma esityksessä.
Heidin erittäin vahva läsnäolo pitää yleisön otteessaan koko esityksen ajan. Välillä tunnelma on lähes maaginen. Näytelmässä käydään läpi hyvinkin rankkoja ja julmia aiheita. Raakuuksilla ei kuitenkaan erityisesti mässäillä, vaan ne ovat osa tarinaa. Silti suositusikäraja 16 vuotta lienee paikallaan. Tapahtumat puhuttelevat väkevästi – varsinkin kun ymmärtää niiden pohjautuvan todellisuuteen ja kirjailija Annikki Kariniemen elämään.
Vilma Mattilan lavastus ja puvustus sekä Vesa Ellilän valosuunnittelu oli mielestäni erittäin onnistunut. Erityisesti pidin hyvin yksinkertaisesti lavalle rakennetusta, mutta upeasta lapin maisemasta. Sinänsä tunnelmallinen ja toimiva esityksen äänimaisema (Johanna Puuperä) häiritsi ajoittain ja oli hieman vaikeuksia kuulla Heidin ääntä.
Kaikesta vaikuttavuudesta huolimatta näytelmän tarina ei itseeni aivan täysin kolahtanut, mutta Heidi on varmaankin elämänsä roolissa ja hän onnistuu siinä erinomaisesti. Aivan aiheesta sai katsojilta pitkään kestäneet suosionosoitukset seisten. Hyvän lisämausteen esitykseen sain Heidin kätellessä meitä (aina) eturivissä olevia. Kun vielä onnistuin saamaan hänen yleisöön heittämän karamellin, niin esityksestä jäi erittäin hyvä maku suuhun.
