Tampereen komediateatteri – Voi veljet! – Arvostelu – Kuva © Harri Hinkka

TAMPEREEN KOMEDIATEATTERI

Käsikirjoitus: Ray ja Michael Cooney
Ohjaus: Panu Raipia
Pukusuunnittelu: Elina Vättö
Kampaukset ja maskeeraussuunnittelu: Johanna Vänttinen
Äänisuunnittelu: Jere Riihinen
Äänet: Teemu Iso-Kulmala, Panu Raatikainen
Lavastus: Markku Virtanen, Jarmo Viitanen, Heimo Ojala 
Järjestäjä-tarpeistonhoitaja: Annakaisa Pietilä
Rooleissa: Jukka Puotila, Petra Karjalainen, Jukka Leisti, Tommi Raitolehto, Esa Anttila, Mari Turunen, Aku Sajakorpi, Susanna Kaukonen, Vesa Kietäväinen
Kuva: Harri Hinkka
Ensi-ilta: 8.6.2019

www.komediateatteri.fi

Tänään on Tom (Jukka Puotila) ja Linda (Petra Karjalainen) Kerwoodin suuri päivä. He ovat adoptoimassa lasta ja adoptioviraston tarkastaja rouva Potter (Mari Turunen) on tulossa haastattelukäynnille. Koti on puunattu lattiasta kattoon ja lastenhoito-oppaat luettu kannesta kanteen. Jokaiseen mahdolliseen kysymykseen on valmistauduttu vastaamaan. Mikään, yhtään mikään, ei voi mennä pieleen. Mutta kuinkas sitten käykään kun Tomin kaksi ei-niin-terävää veljeä (Jukka Leisti, Tommi Raitolehto) ilmaantuukin paikalle hyvin tarkoituksin, mutta katastrofaalisin seurauksin. Pian asunto onkin täynnä salakuljetettua tupakkaa, ruumiinkappaleita sekä kirsikkana kakun päällä kaksi laittomasti maahan tullutta kosovolaista pakolaista (Aku Sajakorpi, Susanna Kaukonen). Siinä on Tomilla selittämistä niin vaimolleen, rouva Potterille kuin uteliaalle konstaapelillekin (Esa Anttila).

Ray Cooney on kirjoittanut näytelmiä 50 vuoden ajan ja kun hänen nimi on käsikirjoittajana tietää useinmiten saavansa lipun hinnalle vastinetta, niin hyvässä kuin pahassakin. Naurua hän onnistuu irroittamaan yleisöstä, mutta se tapahtuu aina hyvin perinteisillä brittiläisen farssin keinoilla. Voi veljet! hän on kirjoittanut yhdessä poikansa Michaelin kanssa, mutta konsepti on edelleen vanha tuttu. Ihmisiä ja esineitä katoaa ja piilotellaan vuoronperään mikä minnekin. Selittelyä sekä valehtelua riittää. Mitenkään yllättämään Voi veljet! ei kykene (paitsi ehkä sen suhteen miten suuressa roolissa ruumissäkki on kevyessä komediassa), eikä käsikirjoitus muutenkaan ole sieltä nokkelimmasta päästä. Mutta toteutus on täyden kympin arvoinen suoritus.

Oli ihastuttavaa nähdä miten vaivattomasti näyttelijät suoriutuivat rooleistaan. Näytelmän nimen mukaisesti veljeskolmikko varastaa estraadin sekä roolien suuruden, että näyttelemisen laadun perusteella. Jukka Puotilaa en ollut hetkeen teatterissa nähnytkään ja hän oli roolissa kuin kala vedessä. Jukka Leisti on aina laadun tae, eikä Tommi Raitolehto jää yhtään pekkaa, vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa jukkaa, pahemmaksi. Edes pienet yllättävät tekniset ongelmat eivät menoa haitanneet, vaan ne hoidettiin lennossa lavalla kuntoon. Mitään valittamista minulle ei ole sivuroolien esittäjistäkään. Varsinkin Aku Sajakorpi ja Susanna Kaukonen kosovolaisina toivat lavalle väriä ja vauhtia aina siellä ollessaan.

Jos farssit uppoaa sinuun, tämä on hyvin varma valinta kesäillan viihteeksi. Itse ainakin nauroin koko rahan edestä.

Lopuksi pitää antaa suuri ja lämmin kiitos Tampereen Komediateatterin lippumyymälän henkilökunnalle, jotka hoitivat itse aiheuttamani lippuhässäkäkän onnellisesti maaliin ja mahdollistivat tämän blogikirjoituksen syntymisen.

Aina eturivissä arvio:
VALLAN MAINIO