Fingerpori

By Juha

HELSINGIN KAUPUNGINTEATERI

Käsikirjoitus: Pertti Jarla, Petja Lähde
Ohjaus: Pertti Sveholm
Lavastus ja videosuunnittelu: Mika Haaranen
Videosuunnittelu: Jaakko Sirainen
Valosuunnittelu: Teppo Saarinen
Äänisuunnittelu: Lauri Koivisto
Pukusuunnittelu: Elina Vättö
Naamiointi ja kampaukset: Aino Hyttinen
Rooleissa: Helena Haaranen, Pekka Huotari, Juha Jokela, Jari Pehkonen, Sanna Saarijärvi, Antti Timonen, Leenamari Unho
Kuva: Miika Storm
Ensi-ilta: 7.2.2019

www.hkt.fi

Näin esityksen medialipulla. Kiitos HKT!

Fingerporin itsenäisyys on uhattuna pahan kuntaliitoksen vuoksi ja kaupunginjohtaja komentaa Heimo Vesan korjaamaan tilanteen. Juonesta tuskin kannattaa puhua tämän enempää. Se on vain löyhä tekosyy siirtyä vitsistä toiseen. Ja tuskin sitä sen kummemmaksi on tarkoitettukaan.

Mutta muuten lähdemateriaali oli siirtynyt yllättävän hyvin taidemuodosta toiseen. Olin lähtökohtaisesti hyvin hyvin skeptinen miten tällainen sarjakuva, jossa ei ole mitään juonta ja jatkuvuutta, saadaan rakennettua teatterin lavalle esitettäväksi. Mutta ihan oikea näytelmähän siitä on aikaan saatu. Jutut ovat edelleen hauskoja ja kielellisesti nokkelia. Nauroin mm. sille, miten Hitlerillä natsasi Eva Braunin kanssa heti suoralta kädeltä.

Ongelmia koin näytelmäsovituksessa olevan oikeastaan kaksi. Ensinnäkin suurin osa vitseistä olivat minulle jo tuttuja sarjakuvasta eivätkä siksi “uusintakierroksella” saaneet enää iloa irti pelkästään sillä että olivat muuttuneet kaksiulotteisesta kolmiulotteiseksi. Toisekseen sarjakuvaa lukiessa voit miettiä sisältöä minuutin tai kaksi. Tai viisitoista. Ja soittaa sen jälkeen äidille ja kysyä onko hän ymmärtänyt vitsin. Parhaat Pertti Jarlan jutut nimenomaan ovat sellaisia joita joutuu hetken pohtimaan ja sitten tuntee itsensä kauhean älykkääksi, kun lopulta vitsin ymmärtää. Mutta näytelmässä tällaista luksusta ei ole. Jos jää miettimään vähän pitemmäksi aikaa kuinka “Suvisaariston munaa” pitää oikein tavuttaa, niin siinä ehtii mennä kolme seuraavaa vitsiä ohi.

Lavalla nähtävien hahmojen määrä on aivan hillitön! Tuntuu siltä, että tuttujen perushahmojen lisäksi mukana on kaikki mahdolliset ja mahdottomat Fingerporissa vilahtaneet hahmot Hitleristä Jeesukseen. Jari Pehkonen näyttelee Heimo Vesaa ja on näyttämöllä käytännössä koko ajan, mutta muilla kuudella näyttelijällä (plus muutama extra-näyttelijä videon välityksellä) on helposti kymmenkunta roolia per henki. Jos näytelmä kesti kaksi tuntia ja siitä vähentää parinkymmenen minuutin väliajan, niin se tarkoittaa noin sataan minuuttiin yli 70 erilaista hahmoa. Käsittämätöntä! Pekka Huotari oli saanut esitettäväksi ehkä herkullisimmat roolit mm. aikuisviihdetähti Urho Puuman, ikääntyvän mustanaamion sekä Asko Vileniuksen.

Puvustus (Elina Vättö) ja maskeeraus (Aino Hyttinen) olivat erinomaisia. Varsinkin kun ajattelee kuinka paljon hahmoja oli ja kuinka nopeasti vaatteet välillä oli vaihdettava, niin laadusta ei oltu tingitty. Hahmot oli saatu näyttämään yllättävän hyvin sarjakuvan hengen mukaisilta. Toisaalta hyppäys Mordorin örkistä HIFK:n faniksi on lyhyempi kuin usein tulee ajatelleeksikaan. Lavastus (Mika Haaranen) oli sopivan sarjakuvamainen.

Näytelmä on ehkä parhaimmillaan silloin jos tuntee Fingerporia mutta ei liikaa tai olet superfani, joka ei saa Fingerporista tarpeekseen. Yllättävänkin hyvästä toteutuksesta huolimatta henkilökohtaisesti elämys jäi vähän vajaaksi, kun tutut vitsit eivät vaan jaksaneet enää naurattaa niin paljon kuin olisin toivonut.

Aina eturivissä arvio:
NO JOO, IHAN JEES