HELSINGIN KAUPUNGINTEATTERI
Käsikirjoitus ja ohjaus: Sakari Hokkanen
Dramaturgi: Sanna Niemeläinen
Lavastus: Katariina Kirjavainen
Naamiointi ja kampaukset: Taina Tervo
Pukusuunnittelu: Laura Dammert
Valosuunnittelu: Kari Leppälä
Äänisuunnittelu: Joonas Outakoski
Rooleissa: Peter Kanerva, Minna Koskela, Janna Räsänen, Sauli Suonpää, Eija Vilpas
Kuva: Robert Seger/Moment
Ensi-ilta: 30.1.2019
www.hkt.fi
Näin esityksen medialipulla. Kiitos HKT!
YO! Kuten tällaisen vanhan kävyn kuulunee sanoa yrittäessään nolosti olla nuorekaasti hip (ja hop). Comeback – räpätessä roiskuu kertoo suositun räppärin valtavista paineista muutama tunti ennen suurta, stadionin ääriään myöten täyttänyttä, paluukeikkaa. Kyseessä ei kuitenkaan ole syvälle räppärin sieluun pureutuvasta draamasta vaan puhtaasta farssikomediasta.
Rap-jumala Biiffi (Peter Kanerva) ei ilmoitusten mukaisesti lopettanutkaan menestyksekästä uraansa, vaan oli suunnitellusti vain hetken tauolla. Tauon aikana hän on “etsinyt itseään” ja “kasvanut henkisesti”. Nyt hän on valmis tuomaan kaiken tuon opin faniensa kuultavaksi. Paitsi ettei ole. Massiiviset onnistumisen paineet murskaavat herkän taiteilijan alleen ja Biiffi on valmis perumaan koko keikan. Managerilla (Minna Koskela) on täysi työ saada niin päätähti, show kuin julkinen imagokin pysymään kasassa. Asiaa ei mitenkään helpota se, että hotellin pikkolo (Janna Räsänen) on myös innokas fani sekä tubettaja onnistuen osumaan paikalle aina epäsuotuisaan aikaan taltioiden kyseenalaista materiaalia puhelimeensa. Onneksi paikalla on tuomassa tukea Biiffin lavalle tuplaamaan valittu ystävä ja luottosoturi Mela (Sauli Suonpää). Tosin tapahtumien kulku laittaa ystävyydenkin koetukselle. Kirsikkana kakun päällä Biiffin mummo (Eija Vilpas) ilmaantuu yllättäen paikalle nolojen lapsuuskuvien ja tuliaisnahkiaisten kera.
Tarina etenee jouhevasti kommelluksesta toiseen ja yleisö saa nauraa tasaiseen tahtiin. Huumori löydetään hahmoista, kaikella ystävyydellä, eikä tyydytä niin paljon farssille tyypilliseen päättömään kohkaamiseen ja ovien kanssa leikkimiseen. Vaikka todellisuus lienee kaukana siitä mitä meille lavalla näytettiin, niin tuollaisena minä sieluni silmin näen räppäreiden elämän. Bling blingiä ja bro-meininkiä. Oikeastaan vain missit ja supermallit jäivät puuttumaan. Tosin onkohan siihen syynä Biiffin elämän, meille peittoon jääneet, synkemmät hetket, joista hän on kirjoittanut hittinsä “Kaikki chicksit pettää (paitti mutsi)”
Näyttelijät tekivät aivan loistavaa työtä kautta linjan. Biiffi ja Mela ovat jotenkin niin aitoja ja yliampuvia samaan aikaan. Joka tapauksessa inhimillisiä. Ovat kuin eivät edes näyttelisi. Erityisesti täytyy nostaa esiin muutamassa kohdassa Sauli Suonpään suorittamat huikeat akrobaattiset liikesarjat. Minna Koskelan manageri huokuu rauhallisuutta ja nopeaa reagointikykyä tilanteessa kuin tilanteessa. Janna Räsäsen yli-innokas pikkolo ja varsinkin miehet suohon räppäävä MC Räpätäti tuo valtavasti energiaa näyttämölle. En varsinaisesti voi sanoa olevani rap-skenen meiningeissä messissä, joten ammattilaiset voivat olla asiasta eri mieltä, mutta minun korvaan esiintyjät sylkivät riimejä todella vakuuttavasti. Ei muuta kuin levyä tekemään ja keikoille!
Kaikki messiin.
Lääkkeeks talven stressiin.
Jengi jonossa marssii.
Katsomaan farssii.
Ei tartte päätä raapia.
Laarin pohjaa kaapia.
Hakiessa nauruteraapia.
Kotimatkalla kebabia.
Ehkä mä taidan jättää lyriikoiden kirjoittamisen ammattilaisille…
HYVÄÄ VIIHDYKETTÄ