Eräs Teatteri – Teetä vaikka väkisin – Arvostelu – Kuva © Heikki Löflund / Raatikuva

Cinema-Theatre-Mask-icon

ERÄS TEATTERI

Käsikirjoitus: Danielle Navarro ja Patrick Haudecoer
Suomennos:
Aino Piirola
Ohjaus:
Liisa ja Jorma Virtanen
Lavastus: Juhani Keinänen ja työryhmä
Puvustus ja ompelutyöt:
Hannele Myllyntausta ja työryhmä
Kampaukset ja peruukit:
Arja Salmenoja
Juliste:
Tapio Hurri
Kahvio:
Elise Keinänen, Eeva Pulli ja Arja Salmenoja
Kuiskaus:
Anette Rantala, Elina Salmenoja, Emilia Salmenoja, Pirjo Valokorpi
Musiikki:
Jacques Tati
Tekniikassa:
 Aki Granlund, Juhani Keinänen ja Marko Lönnqvist
Kuva: Heikki Löflund / Raatikuva
Rooleissa:
Tapio Hurri, Harri Jokinen, Ritva-Leena Jokinen, Harri Laine, Sanna Kukkonen, Virpi Peltovuori, Jarkko Salmelin, Kari Salmenoja
Ensi-ilta: 3.11.2018
www.erasteatteri.fi

Eräs Teatteri oli minulle uusi harrastajateatterituttavauus, vaikka ovat toimineet naapuripitäjässä jo lähes 20 vuoden ajan. Onneksi ystävä vinkkasi tästä esityksestä ja pyysi mukaansa, niin saatiin tämäkin vääryys korjatuksi maailmasta.

Hämmästelin heti sisään astuessani sitä kuinka valloittavan hienot tilat heillä on käytössään. Talkootyönä teatterilaiset ovat remontoineet vanhan makasiinirakennuksen erinomaiseksi pieneksi teatteritilaksi. Lämpiö/kahvio oli tunnelmallinen, tilava ja mukavan luokseen kutsuva sohvaryhmineen ja sopivan hämyisine valaistuksineen. Tuli sellainen olo, että tänne haluaisin tulla hyvissä ajoin ennen esitystä vain istuskelemaan ja kahvittelemaan rauhassa odotellen näytöksen alkua. Eikä viime hetkillä sisään rynnistäen, kuten nyt tein. Seinällä oli aikaisempien vuosien esitysjulisteita, joiden kautta pystyi hieman tutustumaan teatterin historiaan. Selkeästi heillä on oma linja esitettävien teosten suhteen, eivätkä pitäydy samoissa kaikkialla pyörivissä perusnäytelmissä. He ovat vuosien varrella esittäneet monta näytelmää joista, suureksi häpeäkseni oli todettava, en ollut edes kuullut. Kunnioitettavan rohkea linja. Jokunen klassikkokin joukossa toki on ollut. Näyttämö ja noin 80-paikkainen katsomo olivat pienehköjä ja intiimejä, mutta kaikinpuolin toimivia. Ja varmasti heidän tarpeisiin mitoitettuja, sillä nettisivujen perusteella lippujen varausaste on hyvää luokkaa. Monessa harrastajateatterissa oltaisiin varmasti kateellisia tällaisista tiloista.

Mutta entäpä se itse esitys? Teetä vaikka väkisin kertoo pienen harrastajateatterin enemmän ja vähemmän haasteellisesta matkasta kohti ensi-iltaa ja sen yli. Ensimmäisellä puoliajalla näemme näytelmän harjoituksia, joissa moni asia hakee vielä lopullista paikkaansa. Miespääosan esittäjä (Jarkko Salmelin) vaikuttaa olevan onneton tumpelo, joka yrittää kyllä parhaansa, mutta ei muista oikein mitään. Aviomies Richard (Harri Laine) ja hovimestari Victor (Kari Salmenoja) ehdottelevat jos jonkinlaista muutosta käsikirjoitukseen. Puvustaja (Sanna Kukkonen) ja lavastaja (Tapio Hurri / Harri Jokinen) yrittävät saada omia töitään valmiiksi keskeyttäen harjoitukset milloin mistäkin syystä eikä tekniikkamieskään (Aki Granlund / Juhani Keinänen / Marko Lönnqvist) tunnu olevan ihan töidensä tasalla. Madame Devignacilla (Virpi Peltovuori) on vaikeuksia ymmärtää ohjaajan (Ritva-Leena Jokinen) visioita, mutta yrittää toteuttaa niitä silti parhaan kykynsä mukaan. Mikään tästä ei silti tunnu huolestuttavan ohjaajaa, vaan näytelmä on hänen mielestään “puhdasta alumiinia”. No toisella puoliajalla esitettävässä ensi-illassa sitten näemme mitä kaikkea tästä seuraa.

Vaikkei pitäisi, niin väistämättä esitystä tulee verranneeksi vain hieman aikaisemmin näkemääni Näytelmään joka menee pieleen, sillä samoista elementeistä tässäkin huumoria haetaan. Vuorosanat ovat hakusessa tai ihmiset ja tavarat väärissä paikoissa vääriin aikoihin ja epäonniset näyttelijät joutuvat luovimaan tilanteiden läpi. Erityisesti toisen puoliajan ensi-ilta onnistui aikaansaamaan monen monta hörähdystä, mutta aivan samaan nauruhermoon Teetä vaikka väkisin ei silti allekirjoittaneelle osunut. Sen tarkemmin kuvailematta, jotta kaikki saavat hetket kokea raikkaina kuin perhosen lento, muutamia todella puhdasta alumiinia olevia tuokioita joukkoon kuitenkin mahtui. Aivan tarpeeksi sain siis nauraa kokeakseni viihtyneeni koko rahan edestä.

Ensimmäinen vierailuni Eräs Teatterissa oli sen verran lämmin ja miellyttävä, että viimeiseksi käynniksi tämä ei varmasti jäänyt. Toivottavasti heillä toiminta jatkuu vielä seuraavatkin 20 vuotta, sillä tällaisia pieniä harrastajateattereita aina tarvitaan tuomaan lisämausteensa teatterimaailmaan.

Aina eturivissä arvio:
HYVÄÄ VIIHDYKETTÄ