LAHDEN KAUPUNGINTEATTERI
Musiikki: Richard Rodgers
Laulujen sanat: Oscar Hammerstein II
Alkuperäisteos: Howard Lindsay ja Russel Crouse
Suomennos: Esko Elstelä
Ohjaus: Ilkka Laasonen
Kapellimestari: Antti Vauramo
Koreografia: Johanna Keinänen
Lavastus: Minna Välimäki
Pukusuunnittelu: Sari Suominen
Valosuunnittelu: Harri Peltonen
Äänisuunnittelu: Sami Järvinen
Rooleissa: Tomi Enbuska, Jori Halttunen, Laura Huhtamaa, Anni Kajos (vier.), Eeva-Kirsti Komulainen, Roosa Lehtinen (Tamk), Marko Nurmi, Mikko Pörhölä, Ulla Raiskio (vier.), Aarre Reijula, Timo Välisaari sekä
Samuel Aaltonen, Anna Helemaa-Hollo, Kristiina Lanki, Tiina Leinonen, Outi Leppänen, Anne Majaniemi, Eemeli Miettinen, Riikka Mäkelä, Eevaliisa Tapaninen
Lapsirooleissa: Topi Eskolainen / Daniel Ivanov, Henna Määttänen / Eedit Taipale, Evert Mäki/ Pietari Puska, Ella Koski/ Inka Laukkanen, Jessica Lajunen/ Edith Mäki ja Leea Mäki/ Aini Ryymin
Kuvat: Johannes Wilenius
Ensi-ilta: 1.9.2018
www.lahdenkaupunginteatteri.fi
Näin esityksen medialipulla. Kiitos Lahden kaupunginteatteri!
Maria (Anni Kajos) on nunnaluostarin luonnonlapsi, joka ei oikein tahdo mukautua luostarin sääntöihin. Hänet lähetetään kotiopettajaksi kapteeni von Trappin seitsenlapsiseen perheeseen. Talossa vallitsee kova kuri ja järjestys kapteenin karsittua kaiken hauskuuden elämästään vaimonsa kuoleman jälkeen. Marian ja kapteenin näkemykset lasten kasvattamisesta eroavat toisistaan merkittävästi, mutta vähitellen Maria saa läpäistyä kapteenin kovan ulkokuoren. Jopa niin, että päästään tanssimaan häitä.
The Sound of Music on epäilemättä yksi suosituimmista musikaaleista. Musikaali sai ensi-iltansa Broadwaylla 1959 ja elokuvaversio voitti 5 Oscaria vuonna 1965. Lahdessakin se esitettiin teatterissa ensimmäisen kerran jo 40 vuotta sitten. Jokainen varmaan tunnistaa vähintään yhden musikaalin kappaleista. Tosin kun kappaleet on tottunut kuulemaan englanniksi, niin alussa kesti pienen hetken päästä kiinni suomalaisiin lyriikoihin. Tarina perustuu Maria von Trappin omaelämäkirjaan, mutta sitä on toki muokattu käsikirjoittajien puolesta musikaaliin sopivampaan muotoon. Pääpiirteet kuitenkin on tapahtunut ihan oikeassa elämässä.
Anni Kajos on aivan hurmaava Maria! Hänen laulunsa on ihastuttavaa kuuneltavaa ja pirskahteleva olemus lavalla herättää Marian muutenkin täyteen loistoonsa. Samoin ihastelin koko lapsikatraan esiintymistä. Minua hämmentää joka kerta elokuvissa ja teatterissa kuinka loistavia lapsiesiintyjiä niihin löydetään. Tuntuu siltä, että itse pikku-Gretelin (Aini Ryymin / Leea Mäki) iässä istuskelin lähinnä hiekkalaatikolla paukuttelemassa muovilapiolla pikkuautoja, enkä olisi voinut kuvitellakaan esiintyväni monisatapäiselle yleisölle. Lapsiesiintyjissä on tuplamiehitys. Tämä on varmasti ollut hyvä ratkaisu sekä vähentämään paineita lapsia kohtaan kuin myös antamaan useammalle mahdollisuus päästä esiintymään. Ulla Raisio osoittaa laulutaitonsa abbedissana ja Mikko Pörhölä on jämäkkä kapteeni von Trapp. Tosin itävaltalainen laivaston kapteeni kuulostaa tittelinä vähän samalta kuin hollantilainen vuorikiipeilijä. Eihän semmosta nyt vaan voi kuvitella olevan olemassa. Timo Välisaaren suoritus sosiaalisissa tilaisuuksissa kuin kala vedessä uivana Max Detweilerinä jäi myös mieleen.
Lahden kaupunginteatteri harvoin pettää lavastuksen suhteen. Eikä tee niin nytkään. Minna Välimäki onnistuu loihtimaan lavalle hienosti nykytekniikkaa avuksi käyttäen niin Alppien vuorenhuiput kuin ruohoniitytkin, nunnaluostarin kauneuden ja von Trappin kartanon mahtavuuden. Lavastuksen visuaalisuutta on tukemassa Harri Peltosen valaistus. Sari Suomisen puvustus vie meidät takaisin 30-luvun tunnelmaan. Musiikki soi kapellimestari Antti Vauramon johdolla kauniisti. Aito orkesteri on aina sykähdyttävää kuunneltavaa.
Teknisesti ja esiintyjien suhteen en kykene löytämään mitään valitettavaa. Mutta mutta… The Sound of Music ei kuitenkaan kykene tuottamaan sellaista imua minulle henkilökohtaisesti kuin jotkut muut musikaalit. Se selittämätön “jokin” vain puuttuu. Vaikka tarina on todenperäinen ja sekä reippaan iloinen että liikuttava, koen sen jotenkin kummallisena “Maija Poppanen natsi-Saksassa” sekoituksena. Vuosikymmeniä täysille saleille ympäri maailmaa pyörineet näytökset todistavat minun olevan asiassa täysin väärässä, enkä minäkään missään nimessä huonoin mielin näytöksestä poistunut. Koska kuitenkin henkilökohtaisia tuntemuksia tässä blogissani yritän esille tuoda, niin täysistä pisteistä joudun tämän vuoksi, ja vain tämän vuoksi, karsimaan. Jos taas tiedät The Sound of Musicista pitäväsi niin voin luvata ettet tule pettymään.
