The Nether

By Juha
Tampereen Työväen Teatteri – The Nether – Arvostelu – Kuva © Kari Sunnari

Cinema-Theatre-Mask-icon

TAMPEREEN TYÖVÄEN TEATTERI

Käsikirjoitus: Jennifer Haley
Ohjaus ja suomennos: Tiina Puumalainen
Lavastussuunnittelu: Teppo Järvinen
Pukusuunnittelu: Paula Varis
Valo- ja videosuunnittelu: Eero Auvinen
Äänisuunnittelu: Niklas Vainio
Rooleissa:Jari Ahola, Suvi-Sini Peltola, Pentti Helin, Sonja Halla-aho
Kuvat:  Kari Sunnari / Tampereen Työväen Teatteri
Suomen kantaesitys: 31.8.2018

www.ttt-teatteri.fi

 

Dystopia tulevaisuudesta, joka on ehkä lähempänä kuin uskommekaan. Ihmiset viettävät suurimman osan ajastaan virtuaalitodellisuudessa. Työskentelevät, käyvät koulunsa ja hakevat luonnollisesti viihdykettä. Osa haluaa loikata pysyvästi Netheriin ja jättää fyysisen maailman kokonaan taakseen. Mutta onko rikos rikos, jos sillä ei ole vaikutuksia oikeassa maailmassa? Voiko virtuaalisessa maailmassa kaikki, aivan kaikki, olla sallittua? Ja mitä itse tekisit, jos voisit olla kuka tahansa ja tehdä mitä vain kenenkään tietämättä? Vai jääkö kaikesta aina kuitenkin jälki? Näitä kysymyksiä nostaa esiin Jennifer Haleyn The Nether.

Juonesta en viitsi kirjoittaa sen enempää, jotta en tule paljastaneeksi liikoja. Se on parempi kokea itse. Lähtökohta tarinalle kuitenkin on, että rikosylikomisario Morris (Suvi-Sini Peltola) kuulustelee Netherin luojaa Herra Simsiä (Jari Ahola) tapahtumista joita Netherin salaisimmassa ja pimeimmässä nurkassa Kätkössä tapahtuu. Tarina liikkuu sujuvasti edestakaisin kuulusteluhuoneen ja Kätkön välillä.

dsc05996_kopio_1

Jennifer Haley on näytelmien lisäksi kirjoittanut myös tv-sarjoja kuten Hemlock Grovea ja David Fincherin Mindhuntersia. Ja tämän kyllä huomaa. Tapa, jolla hän vie katsojaa syvemmälle ja syvemmälle Netherin maailmaan, on erinomainen. The Nether olisi voinut olla jakso Black Mirror sarjasta tai osa Westworldin tarinaa. Vähitellen Haley kuorii uusia ja uusia kerroksia tarinasta ja ihmismielestä yllättäviä juonenkäänteitä unohtamatta. Tätä olisi katsonut pitempäänkin.

Teatterissa näkee harmittavan harvoin scifiä. Visuaalisuus on scifissä suuressa roolissa ja ymmärrän vaikeudet tuottaa se teatterin lavalle siinä loistossa miten elokuvat asiat voivat tehdä. Mutta tulevaisuuden maailmat voidaan tehdä tyylikkäästi, ja silti näyttävästi, myös suhteellisen pienillä asioilla. The Netherin lavastus (Teppo Järvinen) on keskellä näyttämöä oleva suuri pyörivä kuutio, joka vaihtuu kuulusteluhuoneesta Kätköksi. Reaalimaailman kuulusteluhuone on kirkas ja valoisa, jopa kliininen. Kätkö puolestaan kuin yhdistelmä vanhan satukirjan piirroksia ja digitaalisuutta. Valot ja niiden värit (Eero Auvinen) korostavat tilaa ja tapahtumien tunnelmaa. Yksinkertaista, mutta erittäin toimivaa. Tähän lisätään äänimaailma (Niklas Vainio), joka salakavalasti, mutta tehokkaasti, lisää katsojan ahdistusta ja jännitystä. Taustalla kuuluva kirveen terottamisen ääni oli ajoittain jopa kylmäävä.

dsc06505_1

The Nether saa miettimään omia ja ihmisyyden rajoja. Ja mitä kaikkea Internetissä ja dark webissä jo tänä päivänä tapahtuu.

 

arvostelu_oikeinhyva

Aina eturivissä arvio: VALLAN MAINIO