TEATTERI PRO VINSSI
Ohjaaja: Joonas Suominen
Käsikirjoitus: Ilpo Tuomarila
Musiikin sovitus ja taustat: Bruno Lähteenmäki
Lavastus: Riikka Koli, Joonas Suominen
Ääni- ja valotekniikka: Vesa Manninen
Projisoinnin toteutus: Hannes Suominen
Puvustus: Ritva Suominen, Anniina Jokinen, Mia Czakan/Blandos, Merja Toivonen, Kolmituote
Maskeeraus ja kampaus: Jasmin Ora, Kasper Korpela
Tuottaja: Seppo Suominen / Teatteri PRO Vinssi
Rooleissa: Markus Niemi, Tristan Kulmala/Onni Jännäri, Eija Suomela, Kauko Kuparinen, Janne Ahonen, Lisamaria Markula, Roosa Majanoja, Tiina Suokorpi, Mikko Saari, Kasper Korpela, Timo Vento, Rauli Häkkilä, Markku Mäkilä, Anni Salomaa, Essi Lehtovirta
Ensemble: Saara Erjala, Daniela Partanen, Henry Vaga, Olga Yli-Hakula, Aada Aaltonen, Jade Havia, Nea Rehmonen, Kalle Tuomela
Kuva: Jarmo Elomaa / Teatteri PRO Vinssi
Ensi-ilta: 17.2.2018
www.teatteriprovinssi.fi/
“Musikaali kertoo Kirka Babitzinin koko elämän kaaren, jota siivittää Kirkan tunnetut musiikkikappaleet.
Kirka aloitti esiintymisen nuorena poikana ja mukana musikaalissa on myös pikku-Kirka. Monivaiheinen ja värikäs elämä tuodaan teatterinäyttämölle iloineen ja suruineen, olihan Kirkalla runsaasti molempia. Ystävä- ja perhepiiri olivat hänelle aina tärkeitä ja ne ovat vahvasti mukana esityksessä. Kirka oli yksi menestyksekkäimmistä suomalaisista muusikoista kautta maan.”
~ Teatteri PRO Vinssi ~
Nyt on meneillään joku buumi Kirkasta kertovista musikaaleista. Tämä oli ainakin kolmas muutaman viime vuoden aikana tullut omaan käsikirjoitukseen perustuva musikaali. No, onhan Kirka yksi Suomen musiikkitaivaan rakastetuimmista tähdistä, että eiköhän hänestä ja varsinkin hänen musiikistaan riitä kuultavaa.
Varrella virran musikaali käsittelee Kirkan elämän pääkohdat menestyksineen ja aallonpohjineen n. 17 vuotiaasta nuoresta miehestä, jolloin hän aloitteli esiintymistään, ennenaikaiseen kuolemaan saakka. Lyhyitä viittauksia on myös nuorempaan Kirkaan. Matkan varrella lavalla vilahtelevat Babitzinien perheen lisäksi mm. Remu, Danny ja Kassu Halonen, jotka vaikuttivat Kirkan uraan suuresti. Varsinkin Remu ottaa lavan haltuun aina siellä vieraillessaan. Hienoa työtä Mikko Saarelta. Mutta olennaisinta luonnollisesti on kuinka hyvin Markus Niemi suoriutuu Kirkan roolista, sillä huonoa Kirkaa ei pelastaisi mikään muu näytelmän osa. Onneksemme hän onnistuu ihan hyvin. Hän ei yritä suoraan imitoida Kirkaa vaan ottaa olemukseen vain joitain maneereja, jolloin lopputulos on tunnelmaltaan aidompi. Muutkin esiintyjät selvisivät rooleistaan riittävän hyvin eli sillä puolella kaikki on kunnossa. Kirkan musiikkia kuullaan todella paljon ja mukaan on otettu muitakin kuin aivan suurimpia hittejä.
Valitettavasti miinuksiakin löytyy. Aika on rajallinen ja kerrottavaa on paljon, mutta silti esitys hypähtelee minusta välillä omituisesti tai aikaa käytetään johonkin kummalliseen kohtaukseen vain että saadaan taas yksi kappale lisää esitettäväksi. Jotenkin tuntui siltä, että oli uhrattu juonta ja käsikirjoitusta liikaa musiikin alttarille. Oudolta kuulosti myös se miten muut näyttelijät lauloivat Kirkan kappaleita jopa Kirkan lavalla ollessa. Miksi Kassu Halonen tai fattan virkailija puhkeavat yht’äkkiä laulamaan kesken kohtauksen? Mutta suurin miinus tulee lavastuksesta. Taiteilijaesittelyssä ennen näytöstä meille kerrottiin, että lavastus oli suunniteltu minimalistiseksi, koska se on tarkoitus laittaa myös tien päälle vierailevaksi esitykseksi muihin teattereihin. Mutta vähäinen lavastus ei silti tarvitse näyttää noin halvalta (vaikka se olisi halvalla tehtykin). Nyt koko näytelmä näytti minusta jotenkin nuhjuiselta ja kuin olisin ollut jossain koulun kevätjuhlassa sen sijaan että istun oikean teatterin katsomossa. Tämä laski minun kohdallani koko shown arvostusta ja tunnelmaa merkittävästi.
Loppuun on tosin todettava, että koko yleisö nousi esityksen jälkeen seisaalleen osoittamaan suosiota ja taputtivat muutenkin rytmiä monien laulujen aikana, että olen ilmeisesti mielipiteeni kanssa vähemmistössä, mutta oma arvioni jää valitettavasti nyt tähän…
