TAMPEREEN TYÖVÄEN TEATTERI
Käsikirjoitus: Veikko Nuutinen
Ohjaus: Milko Lehto
Lavastussuunnittelu: Teppo Järvinen
Pukusuunnittelu: Paula Varis
Valosuunnittelu: Sami Rautaneva
Äänisuunnittelu: Niklas Vainio
Pääosissa: Tuukka Huttunen, Janne Kallionimi, Maija Lang, Tommi Raitolehto
Kuva: Kari Sunnari / Tampereen Työväen Teatteri
Ensi-ilta: 31.1.2018
www.ttt-teatteri.fi
“Räväkkä esitys entisille nuorille, 80- ja 90-lukujen nuorille ja nykynuorille. Suomen näytelmäkirjailijat ja käsikirjoittajat valitsivat Pasi Was Heren parhaaksi uudeksi kotimaiseksi näytelmätekstiksi (Lea-palkinto 9.1.2018).
Olipa kerran Suomi, jossa katsottiin samoja TV-ohjelmia. Elettiin Tšernobylin varjossa, kasvatettiin takatukkaa ja ihailtiin, kuinka Iso-Arska palautti maailmaan järjestyksen.
35-vuotiaaksi jo ehtinyt Hemmo elää omassa kuplassaan urbaanissa Punavuoressa. Tieto lapsuuden parhaan kaverin Pasin kuolemasta saa hänet ensimmäistä kertaa elämässään nostalgiseksi. Hemmo palaa muistoissaan kotikulmille 80-luvun Savonlinnaan ja poikain mehevimpiin yhteisiin hetkiin – alkaa riemastuttava nostalgiatrippi päiväkodista aikuisuuden kynnykselle. Mitä tapahtui sille Pasille, josta piti isona tulla Panteran kitaristi ja naida Pamela Anderson?
Pasi Was Here on näytelmä kaikista niistä lapsuuden parhaista kavereista, jotka myöhemmin kasvoivat erilleen. Se on esitys ystävistä, jotka melkein unohtuivat kuuluttuaan johonkin aiempaan elämänvaiheeseen, mutta joita kannamme aina mukanamme.
Uuden polven näytelmäkirjailijan Veikko Nuutisen koskettava komedia nousi yleisömenestykseen KOM-teatterissa. Taitavien näyttelijöiden työskentely on kuin hillitöntä kumparelaskua Stiga-kelkalla: saamme nauttia vauhdin hurmasta, kun hahmot, mielentilat, ikäkaudet ja vaatteet vaihtuvat!”
~Tampereen Työväen Teatteri~
Masentunut LVI-asentaja ampuu itsensä Savonlinnassa. Luoti jatkaa matkaansa ja osuu miestä rintaan Helsingissä. Hän alkaa muistelemaan kuollutta lapsuudenystäväänsä ja päättää tehdä matkan kotiseudulleen.
Tämä on lähtökohta nostalgiatripille kultaisille 80- ja 90-luvuille. Ja kuinka terävä, tunteikas ja hykerryttävän hauska matka se onkaan. Parhaiten tämä kolahtanee ikäryhmille, jotka nykyään kuuntelevat radiosta Entisten nuorten sävellahjaa, mutta tuskin vastaavanlaiset lapsuuden ja nuoruuden karikot ovat nuoremmaltakaan sukupolvelta väistyneet. Sävellahjasta puheen ollen, mikään näytelmä joka käynnistyy Sepulturan sävelin ei voi olla täysin p*ska.
Pääsemme seuraamaan Pasin (Tuukka Huttunen), Hemmon (Janne Kallionimi) ja Turnajaiskepin (Maija Lang) matkaa päiväkodista aikuisuuteen Savonlinnan Kellarpellossa. Mutta yhtä hyvin tämä olisi voinut sijoittua mihin tahansa pikkukaupunkiin tai lähiöön. Kaikki tuon aikakauden eläneet varmasti tunnistavat niin ympäristön, tapahtumat kuin aivan erinomaisen hahmokavalkaadinkin. Tällä matkalla vastaan tulevat mm. lapsia vihaava päiväkodinopettaja Pillukka Pallukka Pollukka (Tommi Raitolehto), jonka pedagogiset taidot jättävät Ernest Lawsonin Ansa Kynttilän täysin varjoonsa, kylän kovis Laktoosilerssi, painepesureitaan (ja miehisyyttään) vertailevat naapurinisännät kuin myös Sarah Young osana nuorten poikien herännyttä seksuaalisuutta. Vaikka hahmot ovat luonnollisesti korostettuja, niin välillä oikein sielusta riipaisi huomata kuinka tarkkoja ihmiskuvauksia ne silti olivat. Tuollaista se elämä ja ihmiset olivat. Kaikkine iloineen ja murheineen.
Oli oikein ilo seurata ammattitaitoisten näyttelijöiden heittäytymistä rooleihinsa. He saivat hahmot elämään niin suurilla eleillä kuin pienillä ilmeilläkin. Parhaat naurut silti keräsivät useat Maija Langin ja Tommi Raitolehdon sivuhahmot, joissa he pääsivät revittelemään välillä oikein kunnolla. Tommi Raitolehto Pasin väkivaltaisena isänä vastasi myös esityksen koskettavimmasta roolisuorituksesta.
Aivan kaikki nähty ja kuultu toi muistoja mieleen. Puvustus oli ehtaa 80-90-lukua kirjavine väreineen ja ilmatyynylenkkareineen. Musiikki palautti vanhan heavymiehen takaisin oikeaan aikakauteen, vaikka Sepulturan, Panteran ja Metallican lisäksi tarjolla oli myös ysärieurodiscoa. Telkkarista katsottiin Ihmemiestä ja Bill Cosby Showta. Kaikki oli niinkuin sen kuului ollakin. Tai ainakin kuten muistot väittävät sen olleen. Pitäisiköhän mennä GOG.comiin kaivamaan joku klassikkopeli taas pelattavaksi?
Suosittelen ehdottomasti niille, jotka haluavat nostalgiamatkan muistojen kadulle. Ja kaikille muillekin, sillä näytelmä on yksinkertaisesti loistava. Hauskuuden lisäksi se onnistuu käsittelemään elämän tärkeitä kysymyksiä ja herätti miettimään mitä kaikille vanhoille koulukavereille, joista elämänpolut ovat vieneet erilleen, oikein mahtaa tänään kuuluakaan. Ei ole turhaan voittanut parhaan uuden kotimaisen näytelmätekstin palkintoa.
Jos laitan tähän loppuun tinksori rentso tinksori rentso tinksori tinksori rentso ja sitten vielä tinksori tinksori rentso.
Heti paljon parempi.
