Tampereen Teatteri - 1918 Teatteri taistelussa - Arvostelu - Kuva © Harri Hinkka

Cinema-Theatre-Mask-icon

TAMPEREEN TEATTERI

Käsikirjoitus ja ohjaus: Anna-Elina Lyytikäinen
Lavastussuunnittelu: Marjatta Kuivasto
Pukusuunnittelu: Mari Pajula
Videosuunnittelu: Joonas Tikkanen
Valosuunnittelu: Raimo Salmi
Äänisuunnittelu: Ivan Bavard
Koreografi: Mari Rosendahl
Rooleissa: Reino Bragge, Arttu Ratinen, Eeva Hakulinen, Elina Rintala, Ville Majamaa, Markku Thure, Ville Haapasalo, Antti Tiensuu, Jukka Leisti, Risto Korhonen, Mari Turunen, Aliisa Pulkkinen, Ella Mettänen, Esa Latva-Äijö, Kirsimarja Järvinen, Pia Piltz, Martti Manninen, Matti Hakulinen, Elisa Piispanen, Valentin Salo, Loviisa Mounier/Moona Niemi, Aarni Hytönen, Roni Isokääntä, Juho Kurjonen, Tuomas Kylmäkoski, Eero Malila, Santtu Mutanen, Matias Prami, Rasmus Rajakallio, Pekko Rajala, Aapo Savisaari ja Eero Viljanen
Pääkuva: Harri Hinkka
Ensi-ilta: 27.1.2018
Traileri:

youtube

www.tampereenteatteri.fi

“Uutuusteos vuoden 1918 tapahtumista Tampereella ja teatterissa

Tampereen Teatterin koko henkilökunnan suurponnistus kuvaa kevään 1918 tapahtumia Tampereella. Uutuusteos 1918 Teatteri taistelussa saa kantaesityksen Tampereen Teatterin päänäyttämöllä 27.1.2018, jolloin traagisen sisällissodan alkamisesta tulee kuluneeksi sata vuotta.

Esityksen keskiössä on sisällissodan runtelema Tampereen Teatterin rakennus, joka toimi sodan aikana punaisten tukikohtana, kunnes 4. huhtikuuta 1918 valkoiset valtasivat sen.

Poikkeuksellisen esityksestä tekee se, että siinä ei ole pääroolia tai -rooleja, vaan se kertoo lukuisten ihmisten tarinaa.

Käsikirjoitus pohjautuu historiallisiin faktoihin, kirjeisiin ja muistelmiin. Lyytikäisen apuna tekstin kehittelyssä on ollut historiantutkija, filosofian tohtori Tuomas Hoppu.

”Tarkoitukseni on kuvata kaaosta, sekasortoa ja yhteiskuntajärjestyksen murenemista”, kertoo käsikirjoittaja-ohjaaja Lyytikäinen. ”Näytelmää kirjoittaessani temaattisesti vahvimmaksi aiheekseni on muodostunut kuitenkin ihmisten inhimillisten haaveiden, unelmien ja ihanteiden hajoaminen tai alas valahtaminen.””

~Tampereen Teatteri~

1918 Teatteri taistelussa hämärtää hienosti todellisuuden ja esityksen rajoja. Koko henkilökunta oli pukeutunut ajanmukaiseen vaatetukseen ja jo ennen näytelmän alkua käytävillä värvärit huutelivat iskulauseita ja lauloivat laulujaan. Sama toistui väliajalla. Periaatteessa olit esityksessä mukana heti ovesta sisään astuttuasi, ennen kuin sait edes takkia narikkaan, ja pysyit siellä koko ajan kunnes kävelit ulos teatteritalosta. Ajatukset tosin jäivät kiinni pidemmäksikin aikaa. Ohjelmalehtinen kertoo niin esityksen kuin tapahtumienkin historiaa ja on itsessään hyvin mielenkiintoista luettavaa. Varmaan parhaiten sijoitetut 4 euroa, mitä ohjelmalehtisiin olen vuosien varrella rahaa laittanut.

Kuva: Juha Lindström

Yhä syvemmälle katsojaa vedetään näytelmän käynnistyttyä. Alkukohtauksessa, pari viikkoa ennen sotatilan julistusta, teatterinjohtaja pitää tervetuliaspuhetta Topeliuksen satavuotisjuhlan kunniaksi esitettävään näytelmään. Yleisön joukossa olevat näyttelijät hurraavat ja buuaavat ja taputtavat kovaan ääneen, jolloin tulee oikeasti sellainen tunne, kuin olisi vuoden 1918 yleisössä. Kesken Regina von Emmeritz näytelmän punaiset kuitenkin ryntäävät saliin ja kaappaavat teatterin tilat käyttöönsä. Vähitellen siirrytään pääosin tavalliseen lavanäytelmään, mutta “vahinko” on jo tapahtunut ja katsoja on saatu imaistua mukaan esitykseen. Missään vaiheessa ei tule sellaista tunnetta, että “nuo tuolla näyttelevät ja me täällä katsotaan”, vaan koko ajan on jotenkin enemmän kiinni lavan tapahtumissa ja samalla varuillaan tapahtuuko mahdollisesti lavan ulkopuolella jotain.

Näytelmä kertoo alkuvuodesta 1918, ihmisistä epätavallisessa tilanteessa ja Tampereen teatterin talosta, jonka ensin punaiset ottivat haltuun päämajakseen ja lopulta Pohjoismaiden historian suurimman kaupunkitaistelun yhteydessä valkoiset valtasivat takaisin. Näytelmän tapahtumat ovat ilmeisesti varsin uskollisia oikealle historialle. Koska teatteri oli suurimman osan aikaa punaisten hallussa, tarinaa kerrotaan luonnollisesti “punaisten silmin”, mutta värittämättä. Teos ei yritä olla kummankaan puolella tai ottaa kantaa siihen kuka oli oikeassa ja kuka väärässä. Ei rakennettu sankareita tai konnia. Toisaalta ei paneuduttu tapahtumien syihinkään, että siinä mielessä lopputulos jäi vähän ohkaiseksi (ohjelmalehtinen korjaa tätä puutetta). Näytelmä esittää vain teatteritalon tapahtumat niinkuin ne tapahtuivat. Käsikirjoittaja/ohjaaja Anna-Elina Lyytikäisellä on ollut apunaan historioitsia Tuomas Hoppu varmistamassa asiaa. Lisävärinää luo ajatus siitä, että lähes kaikki se mitä näyttämöllä tapahtuu on todellakin oikeasti tapahtunut juuri siinä rakennuksessa, jossa nyt istun.

Lavalla näkyvät kaikki ne ihmismielen tunteet, joita tuohon aikaan varmaan on koettu kyseisten kuukausien aikana. Ilosta suruun ja rakkauteen, uhosta epätoivoon. Teos tuo esiin myös sen kuinka ihmiset olivat yksilöitä tuonakin aikana. On väärin yleistää kuinka “punaiset sitä” tai “valkoiset tätä”. Molemmin puolin syylistyttiin julmuuksiin, mutta molemmilla puolilla oli myös ihmisiä, jotka eivät niitä hyväksyneet ja yrittivät niitä estää. Tämä oli murheellinen vaihe Suomen historiassa, jossa tuskin oli voittajia. Täytyy vain toivoa, että koskaan enää ei veli nouse veljeä vastaan ja tulevat sukupolvet säästyvät vastaavilta kärsimyksiltä.

1918 TEATTERI TAISTELUSSA (13)
Kuva: Heikki Järvinen

Esityksessä oli mukana epäilemättä koko Tampereen teatterin henkilökunta teatterinjohtajaa myöten. Teatterin omassa kuvauksessa sanotaan, että päärooleja ei ole vaan kerrotaan monen ihmisen tarinaa. Minäkään en sen vuoksi nosta ketään yksittäisiä näyttelijöitä valokeilaan vaan totean koko porukan suoriutuneen rooleistaan, jotkut useammastakin, mainiosti. Tällaisen esityksen toteuttaminen on varmasti vaatinut aivan valtavan työmäärän. Myös niiltä, joita katsoja ei suoraan lopputuloksessa näe. Kaikki kunnia ja kiitos heillekin.

Olin itse 20 katsojan joukossa jotka, esityksen loppupuolella valkoisten hyökätessä teatteriin, pakkovärvätään punakaartiin vahvistuksiksi ja pääsimme seuraamaan teatterin käytävillä tapahtuvia kohtauksia lähietäisyydeltä. Liput kiertäväksi katsojaksi on ostettava erikseen eli ei tarvitse pelätä joutuvansa näytelmään mukaan, jos sitä ei halua. Saimme päällemme manttelin ja lähdimme kulkemaan ympäri teatteria. Aina välillä vastaan tuli kohtauksia, joita pysähdyimme seuraamaan ja päädyimme lopulta lavalle yleisön eteen, jossa valkoiset etsivät joukostamme punaisten johtajia. Muulle yleisölle lavan ulkopuoliset tapahtumat välitettiin kameraryhmän avulla. Kierros oli todella ainutlaatuinen ja koskettava elämys. Enpä olisi vielä muutama kuukausi aiemmin uskonut joku päivä pääseväni samalle lavalle näyttelemään Ville Haapasalon kanssa! Joskin myönnettäköön roolini jääneen vähäiseksi. Hieman jäi tosin vaivaamaan, että mitähän lavalla muulle yleisölle näytettiin sillä välin, kun meitä siirrettiin paikasta toiseen. Joutuukohan menemään vielä uudestaan katsomaan?

1918 TEATTERI TAISTELUSSA (5)
Kuva: Heikki Järvinen

Kuten blogini nimestä voi jo päätellä, niin tykkään olla eturivissä. Siksi vähän jäi harmittamaan, että ajauduin kierroksella jonon häntäpäähän enkä päässyt aivan siihen kovimpaan ytimeen tapahtumien keskipisteeseessä. Vaikka meitä ei ollut kuin se 20 katsojaa, niin tilat olivat ajoittain sen verran ahtaita, että joutui muun ryhmän takaa kurkkimaan. Sama pieni valitus on myös varsinaisen esityssalin istumapaikan suhteen. Kiertävien katsojien paikat olivat salin takaosassa. Tämä toki oli ymmärrettävää ihan käytännön syistä, jotta meitä olisi helpompi siirtää salista pois ja takaisin. Henkilökunta ohjasi meitä todella ansiokkaasti, silti roolissaan pysyen, paikasta toiseen. Aina oli selkeästi tiedossa minne piti mennä ja mitä tehdä. Vaikka tapahtumat olivat välillä rankkoja, niin mitään turvattomuuden tunnetta ei kierroksella kokenut. Bonuksena pääsi kiertämään teatteritalossa sellaisia huoneita ja sopukoita, joihin ei varmasti muuten olisi päässyt. Se pelkästään oli hyvin mielenkiintoista vaikka ympärilleen ei kovin paljon ennättänyt jäädä katselemaan.

1918 TEATTERI TAISTELUSSA (2)
Kuva: Harri Hinkka

Suuren vaikutuksen minuun teki kuinka koko teatteri oli lavastettu taistelutantereeksi kierrosta varten. Paikat, joissa vain heti sitten väliajalla oli rauhassa nautittu kahvia ja konjakkia, olivatkin nyt sekasorron vallassa. Kaikki oli kirjaimellisesti hyrskyn myrskyn, sillä ohjelmalehtisestä opin tämän ilmaisun tulevan Tampereen punaisten esikunnan jäsenen Tuomas Hyrskymurron nimestä. Seinissä oli luodinreikiä, taulut olivat putoilleet ja repeilleet, lattioilla oli rojua, soraa ja silppua. Punakaartilaisia oli ympäri taloa niin elävinä kuin kuolleinakin. Todella kunnioitusta herättävä suoritus lavastusryhmältä! Varsinkin kun aika toteuttaa tämä kaikki väliajan ja kierroksen alkamisen välillä ei ollut kovin pitkä. Lavastajaa ja videosuunnittelijaa täytyy kehua myös itse esiintymislavan visuaalisuuden suhteen. Normilavasteiden lisäksi videoprojisointia käytettiin tyylikkäästi tuomaan niin lisäinformaatiota tapahtumiin kuin myös tunnelman luomiseen.

Vielä kun esityksen jälkeen, yleisön poistuessa helmikuiseen pakkaseen, mieskvartetti lauloi Sibeliuksen Finlandiaa ulko-ovella, voi todeta saaneensa melko kokonaisvaltaisen teatterielämyksen.

arvostelu_oikeinhyva
Aina eturivissä arvio: VALLAN MAINIO

Ps. Näytelmää esitetään vain 27.1.- 5.4. välisenä aikana eli juuri silloin, kun oikeatkin tapahtumat olivat sata vuotta sitten. Kiinnostuneet pitäköön kiirettä, ettei liput lopu kesken.