HELSINGIN KAUPUNGINTEATTERI
Alkuperäiskäsikirjoitus: Marc Norman & Tom Stoppard
Ohjaus: Kari Arffman
Päärooleissa: Heikki Ranta, Miila Virtanen, Rauno Ahonen, Helena Haaranen, Heidi Herala, Risto Kaskilahti, Tuukka Leppänen, Kari Mattila, Jari Pehkonen
Kuvat: Tapio Vanhatalo
Ensi-ilta: 25.1.2018
Traileri:
www.hkt.fi
“Rakastunut Shakespeare on lumoava kurkistus esiripun taakse – säkenöivän sensuelliin ja intohimoja väreilevään maailmaan, jossa kirjoitetaan kaikkien aikojen suurenmoisinta rakkausnäytelmää.”
~Helsingin Kaupunginteatteri~
Katsoja imaistaan välittömästi mukaan 1500-luvun lopun Englantiin huilu/luuttu/rumpu trubaduurimusiikin poljennolla. Esiripun noustua tunnelma ei ainakaan heikkene, sillä näkyviin tulee hieno kaupunginraitti värikkäine asuineen ja luomisen tuskasta kärsivä Shakespeare (Heikki Ranta). Tästä voi tulla jotain todella hienoa…
Rakastunut Shakespeare pohjautuu samannimiseen elokuvaan vuodelta 1998 ja juoni seuraa hyvin uskollisesti elokuvan tapahtumia. Shakespeare on luvannut kirjoittaa näytelmän paikalliselle teatteriseurueelle (itse asiassa kahdelle) ja on saanut siitä jo ennakkomaksuakin. Sulkakynä vain ei tahdo liikkua ja paperi huutaa valkoisena päivästä toiseen. Shakespearen hyvä ystävä, ja kirjailija itsekin, Marlowe (Tuukka Leppänen) yrittää auttaa heitelemällä ilmoille ideoita.
Teatteria rakastava ylhäinen neito Viola De Lesseps (Miila Virtanen) karkailee kaupungille katsomaan teatteriesityksiä vaikka sitä pidetäänkin sinä aikana epäsopivana hienolle neidolle. Hänen suurin unelmansa olisi tulla joku päivä itsekin näyttelijäksi. Ongelmia unelman eteen tuo se ikävä seikka, että naisten esiintyminen teatterilavalla on laissa kielletty.
Vaikka käsikirjoituksesta ei ole näkynyt vielä sivuakaan, niin teatteriseurue kuitenkin järjestää koe-esiintymiset rooleihin. Tähän koe-esiintymiseen Viola osallistuu Thomas Kent nimiseksi mieheksi naamioituna ja onnistuu kiinnittämään Shakespearen huomion taidoillaan. Viola kuitenkin pakenee koe-esiintymisestä ja Shakespearen etsiessä Kentiä, houkutellakseen hänet näytelmäänsä, hän törmää Violaan ja rakastuu tulisesti. Tästä seuraa monta hauskaa ja traagista hetkeä jotka saatte itse käydä katsomassa, paljon hyvin näyteltyä huonoa näyttelemistä sekä koira, sillä pitäähän hyvässä näytelmässä olla aina koira.
Poikeuksellisesti ensimmäisenä haluan nostaa esiin ulkoiset puitteet. Kaupunginteatterin suuren näyttämön mahdollisuudet otetaan täyteen käyttöön, sillä Katariina Kirjavainen on suunnitellut hienot lavasteet, jotka pyörivät useassa kehässä moneen suuntaan luoden mitä monipuolisimpia kohtauspaikkoja. Jopa niin, että välillä allekirjoittanut huomasi jääneensä tuijottamaan lavasteiden liikkeitä unohtaen seurata itse näytelmää. Myös Elina Kolehmaisen värikäs puvustus ansaitsee kiitokset.
Näyttelijät hoitivat kaikki roolinsa ammattimaisesti. Erityismaininta menee Heidi Heralan esittämälle imettäjälle, joka kaitsi ja suojeli Violaa parhaansa mukaan.
Mutta mutta. Jostain syystä esitys ei ollut erinomaisten osiensa summa. Se jokin selittämätön viimeinen oomph jäi puuttumaan ollakseen ikimuistoinen ilta teatterissa.
